Suomen opiskelijaliike on vuosikaupalla vaatinut opintotuen sitomista indeksiin. Näiden vuosien aikana opiskelijaliitot ovat oppineet äärimmäiseen maltillisuuteen. Käytännössä opiskelijat eivät ole vaatineet mitään muuta, kuin ettei heidän sosiaaliturvaansa jatkuvasti heikennettäisi.
Maaliskuun kehysriihessä hallitus päätti korottaa arvonlisäveroa. Arvonlisäveron nostoa on perusteltu väittämällä, että muut kehysriihessä sovitut ratkaisut kompensoivat elinkustannusten nousua pienituloisille. Pienituloisten palkansaajien kohdalla työtulo- sekä perusvähennyksen rajan noston sanotaan kompensoivan kasvavat kustannukset, ja perusturvan varassa elävien kohdalla ollaan ylpeilty sillä, että tukien indekseihin ei koskettu.
Opiskelijoilla ei ole samaa oikeutta perusturvaan kuin muilla.
Koska opiskelijoiden opintotuki ei edelleenkään ole sidottu indeksiin, opiskelijoille arvonlisäveron nostoa ei kompensoida millään tavalla. Vähintä mitä hallituksen olisi pitänyt tehdä, on opintotuen indeksiin sitomisen aikaistaminen arvonlisäveron noston yhteydessä.
Perusteluissa ohitetaan täysin se noin 300 000 hengen ihmisryhmä, joka kuuluu Suomen pienituloisimpiin. Opiskelijoiden tutkimussäätiön mukaan joka kolmas opiskelija elää köyhyydessä ja joka toinen kokee olevansa sitä. Ainoa etuus, joka ei ole sidottu indeksiin, ja jonka suhteellinen arvo jatkuvasti laskee, on nuorten elämiseen tarkoitettu. Tämä tosiasia itsessään osoittaa, miten eturyhmäajattelu vaikuttaa puolueiden poliittiseen omatuntoon. Vahvana elää myös niinkin käsittämätön ajatus kuin että ”opiskelijan elämä kuuluu olla niukkaa” ja vanhempien päättäjien suusta usein kuultu ”kyllä minäkin sain lainani takaisinmaksettua”.
Opiskelijoilla ei ole samaa oikeutta perusturvaan kuin muilla kansalaisilla. Opiskelijat on ainoa ihmisryhmä, jonka valtion taholta edellytetään velkaantuvan turvatakseen toimeentulonsa. Toimeentulotukea haettaessa opiskelijoiden kohdalla vaaditaan edelleen, että hakija on ensin nostanut kaiken saatavilla olevan opintolainan. Opiskelijat tekevät myös enenevissä määrin työtä erittäin halvalla tai kokonaan palkatta erinäisissä harjoitteluissa, itsensä työllistäjinä sekä vuokra- ja osa-aikatyötä.
Suurien opiskelijaliittojen on aika herätä, nyt tarvitaan opiskelijoiden radikalisoitumista. Agendalle tulee ottaa opintotuen sitominen indeksiin välittämättömästi, tuen tason tuntuvaa nostoa ja pitkällä tähtäimellä siirtyminen perustuloon.
Opiskelijaliike voisi myös, yhdessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa, olla merkittävässä roolissa opiskelijoiden työmarkkina-aseman parantamisessa. Suuret opiskelijaliitot voivat haastaa jäseniään mukaan palkattomien töiden boikottiin. Kun opiskelijat päättävät olla ottamatta vastaan palkattomia tai liian huonosti palkattuja töitä, joutuisivat niin yksityisen kuin julkisen puolen työnantajat vihdoin maksamaan nuorillekin niille kuuluva palkka!
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja
uutiskirje 
