Keskusta osaa aika tehokkaasti sotkea omat asiansa. Siinä ei ulkopuolisia tarvita. Kannatuksensa kanssa tuskaileva puolue on saanut julkisuutta viime aikoina enemmän kuin se itse haluaa tai ansaitsee.
Eduskunnassa haukoteltiin tiistaina, kun yhtynyt oppositio perussuomalaisten johdolla kävi ”ärhäkästi” hallituksen ”kimppuun” tämän Eurooppa-politiikasta ja erityisesti Kreikan tukemisesta. Kun sekä keskustan että perussuomalaisten puheenjohtajat olivat ulkomaanmatkojensa takia poissa, ei eduskunnassa kunnon debattia syntynyt, vaikka keskustan johtoon tosissaan pyrkivä Mauri Pekkarinen hieman sitä yritti.
Oppositiopuolueilla ei yksinkertaisesti ollut tarjolla minkäänlaista vaihtoehtoista etenemistietä, vaan enemmänkin koko vaikeaa asiavyyhteä hämärtäviä puolitotuuksia. Nyt olisi ennen muuta keskustalla ollut tuhannen tukieuron paikka erottautua oppositiokumppanistaan. Tilaisuus jäi käyttämättä ja keskusta saa tulevat viikot sietää julkisuudessa vellovia puolueen sisäisiä riitoja.
Keskustan teoissa ja puheissa alkavat entistä voimakkaammin heijastua kesän puoluekokouksen ratkaisut. Puoleen johto vaihtuu ja sen myötä linjataan myös keskustan paikka poliittisella kentällä.
Puheenjohtajan paikalta yhden kauden jälkeen pettyneenä väistyvä Mari Kiviniemi tuli – tarkoituksella tai tahtomattaan – auttaneeksi johtokisassa Paavo Väyrystä leimaamalla hänet ”riidankylväjäksi”. Väyrynen lieneekin Kiviniemen papereissa viimeisin vaihtoehto viidestä puoluejohtoon haluavasta miehestä. Väyrynen osaa käyttää ”keskustan syvissä riveissä” hyväkseen liian liberaalina pitämänsä Kiviniemen langettaman ”puhekiellon” Helsingissä.
Keskusta on nyt puoluepolitiikan kannalta kuin ”rampa ankka”, sillä istuva puheenjohtaja jäähdyttelee viimeisen valtakuukautensa ja viisi puolueen kärkikaartiin kuuluvaan poliitikkoa käy kiihkeää taistelua toisiaan vastaan. Viime kerrallakin puheenjohtajataistossa mukana ollut Timo Kaunisto viivytteli ehdokkaaksi asettumistaan niin, että hän jäi sivuun neuvoa-antavasta puheenjohtajavaalista. Väyrysen taas satsaa nimenomaan tähän vaaliin, vaikka puoluekokous tekeekin sen tuloksesta riippumatta itsenäisen valinnan.
Voi jopa olla, että Kaunisto teki oikein. Liberaaleja arvoja korostaessaan hänestä voi tulla tämän puheenjohtajakisan musta hevonen – ja keskustan kasvojen pelastaja.
uutiskirje 