Maineikas arkeologi Indiana Jones sai sattumoisin kuulla, että juutalaisten liitonarkku eli liitonarkki oli joutunut Egyptiin. Arkku teki omistajastaan voittamattoman, joten myös natsit olivat siitä kuumeisen kiinnostuneita.
Natsit ennättivät jo aloittaa kaivaukset, mutta Indiana Jones tönäisi heidät sivuun ja nappasi kuopasta himoitun arkun. Ylinopealla sukellusveneellä natsit ryöstivät kuitenkin aarteen itselleen.
Pandoran lippaan tavoin liitonarkkua ei olisi saanut koskaan avata. Kun natsit raottivat kantta, maagiset voimat pöllähtivät ulos ja tuhosivat heidät viimeiseen mieheen. Tyhjän arkun Indiana Jones heitti varaston hyllylle.
Ensimmäistä ja viimeistä kertaa Jerusalemin historiassa arabit ja juutalaiset olivat yksimielisiä.
Kullalla silattu ja kerubeilla koristeltu liitonarkku, jonka sisällä olivat Mooseksen laintaulut, seisoi Salomon temppelin pyhimmässä sopessa, mutta osapuilleen 2500 vuotta sitten Jerusalem hävitettiin ja juutalaiset kyydittiin Baabeliin. Sekasorron keskellä myös arkku katosi.
Egyptistä liitonarkkua ovat etsineet muutkin kuin Indiana Jones ja juonikkaat natsit, mutta Etiopian ortodoksien mielestä arkku on ollut ikiajat Aksumin kaupungissa, keisareiden kruunajaiskirkossa.
Asiassa ei ole ihmettelemistä, sillä Etiopian keisarit katsoivat polveutuvansa Salomosta ja Saaban kuningattaresta. Samasta syystä rastafari Bob Marley palvoi Haile Selassieta Juudan leijonana, elävänä jumalana ja mustana messiaana.
Simon Sebag Montefioren Jerusalem-elämäkerrasta (WSOY 2012) paljastuu, että myös suomalainen runoilija Valter Juva kuului etsijöihin. Hänen mukaansa juutalaiset ehtivät piilottaa liitonarkun Temppelivuoren syvään tunneliin.
Juvan näkemys perustui ruotsalaisen meedion spiritismi-istuntoihin ja Hesekielin kirjan salakoodeihin. Normaaleilla silmälaseilla lukien Hesekiel ei puhu kuitenkaan liitonarkusta yhtään mitään.
Alkuaan Juva kierteli Suomea maanmittarina. Työmatkat veivät hänet Laatokan pohjoispuolelle Korpiselän pitäjään, jonka vaaroista ja vuoristovöistä syntyi vuonna 1902 runo Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Evakkojen kaihon sijasta siinä on kyse maanmittarin kaihosta.
Sittemmin Juva ansioitui suomentajana ja Heinrich Heinen, suuren esikuvansa, tulkkina. Heine liittyi Juvan yleiseen juutalaisharrastukseen, jonka ensimmäisiä merkkejä oli juutalaista ajanlaskua käsittelevä väitöskirja.
Novellikokoelmassa Valkoinen kameeli (1916) Juva muistelee Lähi-idän seikkailujaan, myös Jerusalemin tapahtumia. Tekijänimenä on Heinrichista johdettu Heikki Kenttä.
Jerusalem-elämäkerrasta ei selviä, mitä kautta Juva tutustui Monty Parkeriin, lipevään brittiveijariin. Joka tapauksessa Parker innostui Juvan tunneliteoriasta ja oli valmis kadonneen aarteen metsästykseen.
Parker sai houkuteltua mukaan ison joukon höynähtäneitä aristokraatteja. Nämä luopuivat mielihyvin rahoistaan, koska luvassa oli saalis, jonka arvo olisi vähintään kaksisataa miljoonaa puntaa, kuten Parker nopeasti laski.
Keväällä 1909 Juva ja Parker kävivät yhdessä Jerusalemissa, mutta myöhemmin Juva kauko-ohjasi hengenvoimillaan projektia. Neuvoja saatiin myös irlantilaiselta ajatustenlukijalta.
Remuava ja sekoileva Monty Parker ei ollut aina järin etäällä Monty Pythonista, anarkistiryhmästä, jonka Brianin elämä, pähkähullu komedia, sijoittuu Jerusalemiin ja sen ympäristöön.
Useiden epäonnistumisten jälkeen Parker päätti siirtää kaivaukset keskelle Temppelivuorta, kolmen uskonnon sanoin kuvaamattoman pyhää paikkaa. Arkeologiseurue naamioitui arabeiksi, hiipi yöllä Kalliomoskeijan pihalle ja alkoi kalkuttaa hakuillaan kiveystä.
Muslimivartija huomasi heti, mitä oli tekeillä. Hän säntäsi kadulle ja huusi täyttä kurkkua: Tulkaa auttamaan, valepukuiset kristityt kaivautuvat Kalliomoskeijan alle!
Ensimmäistä ja viimeistä kertaa Jerusalemin historiassa arabit ja juutalaiset olivat yksimielisiä. Kaikki kristityt ja eritoten britit haluttiin tappaa, sillä luotettavien lähteiden mukaan arkeologit olivat rosvonneet paitsi liitonarkun myös Salomon kruunun ja Muhammadin miekan.
Jerusalemia repivät rajut mellakat, kaupat suljettiin, asukkaita pakeni maaseudulle. Arkeologeilla oli Jaffan satamassa loistojahti ja sen avulla he pelastivat nipin napin nahkansa.
Lehdessämme on jo kirjoitettu Jerusalem-elämäkerran sisällöstä, joten tyydyn vain narisemaan Otto Lappalaisen suomennoksesta. Minulla ei ole kykyä arvioida, kuinka hyvin muslimien mutkikkaat vaiheet on käännetty, mutta rakkaan Venäjäni suhteen on aika paljon huomauttamista.
Venäjällä oli ruhtinaita, kreivejä ja balttilaisperäisiä paroneja, mutta herttuoita ei ollut lainkaan, suurherttuoista nyt puhumattakaan. Venäjän keisari oli Suomen suuriruhtinas, ei suurherttua.
”Suurherttua” kulkee läpi kirjan ja esiintyy kiusallisesti myös otsikoissa. Pienempiä mokia ovat ”mustat sadat” -järjestö, joka on musta sotnia, ja ”pogrom”, joka on pogromi. ”Kaša” ei ole kaalikeitto vaan puuro. Valkoiset venäläiset ja valkovenäläiset ovat pääsääntöisesti eri ihmisiä.
Sebag Montefioren tiedoissa on niin ikään aukkoja. Neuvostoliiton juutalaisilleen perustama autonominen alue sijaitsee kauhistuttavan kaukana, viimeisten siperialaiskylien takana, mutta aavikkoa seutu ei ole, vaan vuoristoa ja taigaa. Vaakunassa tepastelee Amurin tiikeri.
Vain muutamia jiddišinkielisiä kylttejä on enää jäljellä, kirjailija murehtii, mutta kylttien lisäksi Birobidžanissa on juutalainen musiikkiteatteri, kansainvälinen juutalaisen musiikin festivaali ja asema-aukiolla valtava menora, juutalainen kynttelikkö, jonka ympärillä suihkulähteet pulppuavat.
Meikäläisen kristinuskon tilassa ei ole sen sijaan kehumista. Suomalaiset kuuluvat kirkkohäiden takia kirkkoon, joten monellakaan seurakuntalaisella ei ole harmainta haisua, miksi pääsiäistä vietetään. Helatorstaita luullaan ylimääräiseksi pekkaspäiväksi.
Jerusalem-elämäkerran suomentajan olisi kuitenkin pystyttävä parempaan. Jeesus nousi Öljymäeltä taivaaseen ja tätä taivaaseenastumista juhlitaan pääsiäissunnuntaina, Lappalainen kääntää. Oikea ajankohta on helatorstai.
Muuten: tiesittekö, että Englannin prinssi Philipin äiti oli täyskuuro ortodoksinunna ja prinssi itsekin avioliittoonsa asti ortodoksi?
Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.
uutiskirje 