Suurista puolueista SDP piti puoluekokouksensa viikonvaihteessa ja keskusta valmistautuu omaansa kesäkuun alussa.
SDP halusi korostaa voimakkaasti olevansa myötätuulessa kiitävä nuorten puolue. Puolueen johtohenkilöistä vaihtuivatkin puheenjohtaja Jutta Urpilaista, 36 lukuunottamatta kaikki. Varapuheenjohtajisto nuortui jopa niin voimakkaasti, että puolueen 50- ja 60-vuotiaat perusjäsenet saattavat ajatella nuortumisen menneen jopa jo vähän yli.
Pelkät henkilövalinnat eivät tietenkään ratkaise sitä, kiinnostuvatko nuoret demareista. Johdon nuortuminen luo tietysti mielikuvaa eteenpäin katsovasta puolueesta. Olennaista on kuitenkin politiikan sisältö ja tekotapa.
Pelkästään vakuuttamalla ei kannatusta kasvateta, vaan tarvitaan uskottavaa politiikkaa. Se merkinnee demarien osalta myös tiukempaa hallituspolitiikkaa. Nousuun tähdätessään demarien on haastettava koko ajan sekä pääministeripuolue kokoomus että uutta nousua hakeva keskusta – perussuomalaisiakaan unohtamatta. Puoluekokouksen linjauksissa näkyi myös aiempaa enemmän vasemmistolaisia sävyjä.
SDP oli puoluekokouksessaan voimansa tunnossa. Nousua onkin turha kuvitella, ellei puolue usko itseensä ja politiikkaansa. Helposti hehkutus voi tosin mennä – ainakin puolueen ulkopuolisen silmin katsottuna – liiallisuuksiin.
Samanlaista itsetunnon korostusta kaipaa myös puoluejohtajaa etsivä keskusta. Puolueen jäsenäänestyksen niukasti voittaneesta Paavo Väyrysestä itsetuntoa ei toden totta puutu. Hänen ylikorostuneen innokasta puhettaan voisi kutsua jopa uhoksi. Keskustan jäsenäänestyksestä ei kuitenkaan tullut mittaria Väyrysen todellisesta kannatuksesta, koska ääntään käytti vain kymmenen prosenttia puolueen jäsenistä.
Niin demarien kuin muiden puolueiden menestyksen kannalta on merkitystä sillä, kenestä tulee keskustan uusi puheenjohtaja. Suurin merkitys sillä on tietenkin keskustalle itselleen. Puolue ratkaisee, haluaako se valita tasaisen vai kuoppaisen tien ylös kannatusmontusta.
uutiskirje 