Taivastelun valtakunnailla 1
Simo Hämäläinen pohdiskelee novellissaan Ikuisuuden intendentuurin lausunto, voivatko helvettiin tai taivaaseen joutuneet sielut pyytää Viimeiselle Matkalle saamansa Luokituksen tarkistamista nykyajan oikeus- ja moraalikäsityksiä vastaaviksi.
Eli voisiko tuomiota lieventää ja sen mukaisesti uudelleensijoitus järjestää uudelleen.
Iäisyystuomionsa uudelleen arviointia pyytää muun muassa Lars Tuomaanpoika Kärväinen, joka on viettänyt maan päällisen aikansa 1600-luvulla Satakunnassa.
Arviot ja tuomioiden perustelut ovat kaitsijoiden, intendenttien ja toisten aikalaisten käsissä.
Kärväinen anoo helvetistä siirtoa Viheriöiville Kedoille. Perusteluinaan hän esittää olleensa poikasena kelpo lehmipaimen. Evääkseen hän haluaisi paimenniityille piimää ja ruisleipää.
Kirkon kiroihin Kärväinen joutui salavuoteudesta Ranssin talon leskeksi jääneen tyttären kanssa. Tämän kanssa Kärväinen antautui luvattomaan avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen sekä sen jälkeen jatkuneeseen salavuoteuteen.
Kärväinen ehti kuitenkin kuolla pahaan yskään, ennen kuin tapaus tuli paikkakuntalaisten tietoon. Tapauksen johdosta esivalta kävi antamassa ankarat nuhteet Kärväisen haudalla, ja tämä vaikutti sitten hänen joutumiseensa ikuiseen kadotukseen skorpionien, tuhatjalkaisten, kovakuoriaisten ja hiiviskelevien petojen keskelle.
Hakemuksensa tueksi Kärväinen esittää Ilta-Sanomien selostuksen suuresta suomalaisesta seksitutkimuksesta vuodelta 1993.
Kärväisen mukaan nykyaikana ei kahden täysi-ikäisen ja avioliiton siteistä vapaan ihmisen yöpymistä samoissa vällyissä enää pidetä täysin tuomittavana, vaikka se olisikin täysin vapaaehtoista.
Tuomiota ei alenneta siitäkään huolimatta, vaikka Kärväisen ansioiksi luetaan 30-vuotisessa sodassa Kärväisen suorittamat uroteot.
Hän hakkasi tai pisti kuninkaan ja puhtaan uskon puolesta hengiltä 32 aseellista ja yli 80 aseetonta eri-ikäistä ihmistä kumpaakin sukupuolta, heidän joukossaan italialaisia, irlantilaisia, unkarilaisia, valloneja ja böömiläisiä, etupäässä kuitenkin saksalaisia, joita oli runsaimmin saatavilla.
Kärväisen kohtalo osoittaa, ettei ihminen voi Ikuisuuden lautakunnan edessä perustella tai puolustella tekojaan tai tekemättä jättämisiään.
Arviot ja tuomioiden perustelut ovat kaitsijoiden, intendenttien ja toisten aikalaisten käsissä. Omalla harkinnalla ja arviointikyvyllä ei ole osaa eikä arpaa tuomioiden perusteluihin.
Koska ulkopuoliset eivät tunne minun sisäistä elämääni, pohjimmaisia periaatteitani ja sieluni sopukoita, arvioinnin kohteeksi jää ulkoisen käytökseni tunnusmerkit.
Vaikka omasta mielestäni voin sanoa, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää, ulkopuoliset puolestaan uskovat vankasti näkevänsä riittävän tarkasti ulkoisen käytökseni perusteella, miten asiat ovat.
Ja sen mukaiset ovat sitten myös tuomiot.
Kyse on enimmäkseen yleisestä mielipiteestä.
uutiskirje 