Taivastelun valtakunnailla 2
Uudessa testamentissa kerrotaan alkukristittyjen yhteisomistuksesta:
”Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat rahoista kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Apostolien teot 2:44-45).
Nämä kristityt noudattivat Jeesuksen kehotusta:
”Myykää mitä teillä on ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.” (Luuk.12:33).
Samanlaisia ajatuksia esittivät alkukristittyjen kirkkoisät. Toiset taas puolustivat yksityisomaisuutta.
Toinen ääni yhteisomistuksen suhteen oli kellossa kokkolalaisella kirkkoherralla Anders Chydeniuksella 1700-luvulla.
Chydeniuksen mielestä ihminen varastaa itsensä Jumalalta, mikäli hän laiskottelemalla tai huonolla taloudenpidolla laiminlyö omaisuuden hankkimisen tai tuhlaa omaisuuttaan.
Kitsaudella puolestaan anastetaan omalta ruumiilta sen välttämättömät elintarpeet, toisin sanoen ei pidetä huolta riittävästä työvoiman uusintamisesta.
Seitsemäs käsky, älä varasta, sisältää Chydeniuksen mukaan kaikki ne normit ja periaatteet, jotka ovat ihmiselämän kannalta oleellisia ja keskeisiä.
Meidän kaikkien velvollisuus on hankkia omaisuutta ja elättää itsemme työllä. Lisäksi on ajateltava järkevästi kaikkia tehtäviämme.
Työ on suoritettava niin huolellisesti ja ahkerasti kuin terveys ja kyky sallivat. Emme saa työskennellä lähimmäisen vahingoksi.
Tässä vaiheessa saattaisi Jeesukselle ja opetuslapsille nousta kylmä hiki pintaan, kun Chydenius kehottaa meitä kaikkia kristillisellä huolenpidolla kasaamaan ja säilyttämään omaisuuttamme.
On tarkasti eriteltävä, mikä on välttämätön tarve ja mikä voi olla hyödyllisintä. Meidän on kaikin voimin hillittävä himojamme. Päivittäisellä ahkeruudella ja säästäväisyydellä pyrimme menojen välttämiseen.
Jeesuksen kehotus hankkia kulumattomat kukkarot pätee huonosti näiden Chydeniuksen neuvojen kanssa.
Uskonpuhdistaja Calvinhan totesi, että vain varattomat työläiset olivat kuuliaisia Jumalalle. Taivasosuuteen oikeuttava autuus oli tavara, jota ei peritty ilman työnkaltaista ponnistelua.
Ankaran työn teon lisäksi oli tehtävä jokapäiväinen parannus, jota edellytti jatkuva kilvoittelu pyhityksessä.
Jumala antoi merkkinsä niille, jotka odottivat kärsivällisesti. Kunnon kristitty on tarkka joka tunnista voidakseen toimittaa jotakin hyödyllistä.
Karl Marx luonnehtii Pääomassa tätä ajattelutapaa:
”Kasatkaa, kasatkaa! Siinä Mooses ja profeetat! Ahkeruus antaa aineet, joita säästäväisyys kasaa. Siis säästäkää, säästäkää, ts. muuttakaa mahdollisimman suuri osa lisäarvosta tai lisätuotteesta jälleen pääomaksi! Kasaaminen kasaamisen vuoksi, tuotanto tuotannon vuoksi, tällä asetelmalla klassinen taloustiede ilmaisi porvariajan historiallisen tehtävän.” (Pääoma 1. osa, s. 534)
uutiskirje 
