Kesällä maistuu viini ja kuohujuomat puistossa. On mukavaa istuskella auringonpaisteessa ja nauttia muutama lasillinen.
Tampereella ja muuallakin Suomessa julkijuopotteluun ollaan puututtu, kadut ja puistot halutaan siistiä. Ei siisteistä piknik-juojista vaan häiriökäytöstä aiheuttavista alkoholin suurkuluttajista. Kaupungit, kuten Tampere haluaa näyttää siistiltä eli kaikki mikä ei porvarillista silmää miellytä siivotaan pois kaupunkikuvasta. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Päihdekeskusteluun liittyy usein moraalinen leimaaminen. Päivitellään juomista ja voivotellaan sen aiheuttamia yhteiskunnallisia ja henkilökohtaisia haittoja. Puhutaan vapaudesta ja saktioista. Kärjistäen voidaan sanoa, että oikeistossa, jossa jokainen on oman onnensa seppä, päihdeongelmien hoito on vain omasta tahdosta kiinni. Vasemmistossa taas halutaan hoitoa ja tukea, hyysääjiä kun ollaan.
Hämmentävää on kuitenkin vasemmistossa nouseva vapausteema. Halutaan viinit ruokakauppaan, laillistaa kannabis, sallia enemmän vapautta. Näitä tavoitteita on helppo vaatia, jos itsellä homma pysyy hanskassa.
Ne ihmiset, jotka pärjäävät muutenkin huonosti ovat vielä enemmän heikoilla kaiken sallivassa yhteiskunassa. Tuleeko vasemmistolaisesta oikeistolainen vaatiessaan vapaata päihdepolitiikkaa, jossa jokainen on oman onnensa seppä? Eikös juuri vasemmisto ajattele, että yhteiskunnan pitäisi mennä sen heikoimman mukaan?
Itselleni ei ole ongelma hakea viiniä Alkosta, tietäen että monopoli tuo rahaa päihdehuoltoon ja moni pullo viiniä jää ostamatta, kun sitä ei saa R-kioskista. Ei haittaa, että siideriä ei saa ostettu kaupasta enää yhdeksän jälkeen. Ei minulle tule tunnetta kontrollista tai vapaudenriistosta, jos päihteiden käyttöäni yhteiskunnan tasolla rajoitetaan.
En voi valita rusinoita pullasta, että haluan perustulon, jolla yhteiskunta antaa jokaiselle toimeentulon ja samalla sanoa, että yhteiskunta ei saa kontrolloida minua ja päihteiden käyttöäni.
Jos emme halua elää anarkismissa, on meidän hyväksyttävä, että yhteiskunta kontrolloi meitä: takaa toimeentuloa tilanteissa, joissa sitä tarvitaan, hoitaa lastensuojelun, määrää rikoksista rangaistukset ja auttaa, kun apua tarvitaan.
Kaikki eivät syystä tai toisesta pysty kontrolloimaan omaa olemistaan, siksi on järjestäytynyt yhteiskunta, joka sen tekee. Se ei silti poista ihmisen omaa vastuuta elämisestä ja olemisesta. Halla-Ahokin maksaa rangaistuksen sanomisistaan. Ei ole vain sananvapautta on myös sananvastuuta.
Haluan silti juoda siiderini puistossa, koska puisto julkisena tilana on meidän kaikkien käytössä. Eräs päihdelääkäri kerran koulutuksessa totesi, että päihdepolitiikan kontrolli suojaa niitä, joille käyttö voi olla ongelma ja ne, joilla ei ole ongelmaa kestävät kyllä pienen kontrollin.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.
uutiskirje 