Tuloillaan on vihreä kapitalismi, joka ei kuitenkaan ratkaise ympäristökriisiä, vaan ainoastaan käyttää sitä hyväkseen voitontavoittelussa. Näin väittää Kapitalismi 09 -tapahtumassa vieraillut saksalainen tutkija ja aktivisti Tadzio Müller. Hän vaikuttaa Kasselin yliopistossa, Die Linke -puoluetta lähellä olevassa Rosa Luxemburg -säätiössä sekä ympäristöliikkeessä.
Esimerkkeinä vihreästä kapitalismista Müller mainitsee päästökaupan, offset-projektit, joilla yhtiöt ”neutralisoivat” päästöjään, sademetsiä tuhoavan biopolttoainebisneksen sekä auto- ja energiateollisuuden modernisoimisen ekologisempaan suuntaan.
– Aurinkopaneelien ja tuulimyllyjenkin raaka-aineet täytyy louhia ja kuljettaa, hän huomauttaa.
Vaikka yksittäisiä ympäristöongelmia ratkaistaisiin ja teknologiaa uudistettaisiin, perusongelma säilyy:
– Kapitalismi merkitsee rajatonta kasvua rajallisella planeetalla. Ei ole mahdollista kuvitella ekologisesti tasapainoista kapitalismia.
Kansainväliset ilmastokokouksetkin edistävät Müllerin mukaan vihreää kapitalismia. Hän arvelee, että tulevan Kööpenhaminan ilmastokokouksen pääasiana tulee olemaan päästökauppajärjestelmän laajentaminen, jota hän luonnehtii hyödyttömäksi ympäristölle, mutta hyödylliseksi finanssikapitalisteille.
Siirtymisen tietopainotteisempaan talouteen väitetään usein vähentävän ekologista kuormitusta. Tämäkään ei Müllerin mukaan pidä paikkaansa: luonnonvaroja kuluu tietokoneisiin ja muihin tietotalouden välineisiin, ja ne tuottavat myös suuria jäteongelmia.
– Tietotalous on kasvanut viimeiset 15–20 vuotta. Tuona aikana hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet massiivisesti.
Müller muistuttaa myös tietotalouteen ja muuhun länsimaiseen elämänmuotoon sisältyvästä ekologisesta velasta: ympäristötuhot eivät välttämättä näy omassa elinympäristössämme, vaan kehitysmaissa, joista raaka-aineet ovat peräisin.
Müller kääntää toisinpäin valtamediassa ja -politiikassa luodun vastakkainasettelun ympäristöliikkeen maltillisista realisteista ja haihattelevista radikaaleista.
– Ne, jotka uskovat markkinoihin, ovat hyvin epärealistisia. Radikaaleilla on empiirinen ja historiallinen realismi puolellaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Tarvitaanko jonkinlainen vallankumous?
– Vallankumouksen odottaminen olisi kyynistä. Odottamisen sijasta meidän täytyy heti ottaa askeleita vähentääksemme päästöjä, ja nuo askeleet ovat osittain vallankumouksellisia.
Tämä merkitsee sellaisten elämänmuotojen omaksumista, joissa kulutusta ja päästöjä vähennetään. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä tulisi kieltäytyä ja pyrkiä kansalliseen tai paikalliseen elintarvikeomavaraisuuteen. Kansalaisliikkeet, jollaisissa Müller itsekin toimii aktiivisesti, voisivat hänen mukaansa näyttää tietä tällaisiin muutoksiin.
Müllerin keskustelukumppaniksi seminaariin oli kutsuttu hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr.). Tynkkynen vakuutti, että päästöjen merkittävä vähentäminen on mahdollista talouden kasvaessakin, kun energiatehokkuutta ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä lisätään.
Tynkkysen mukaan päästökauppajärjestelmä ja muut markkinakeinot eivät ole vähentäneet päästöjä siksi, että niitä ei ole vielä toteutettu riittävästi. Ruotsissa päästöt ovat kuitenkin jo vähentyneet talouden kasvaessa.
lehti 