Protestoida voi vaikka kukkahattu päässä!
Helsingin Lauttasaareen, Naisasialiitto Unionin merenrantahuvilaan kokoontui kahdeksi päiväksi joukko naisia.
Ohuet verhot pehmensivät lasikuistille paistavan auringonvalon ja ikkunan takana kimmelsi meri. Naiset liikkuivat tilassa hitaasti kuin unessa.
Auringon lämmittämä idylli olisi ollut melkein täydellinen, mutta fläppitaululla luki: Raging Grannies. Raivoavat mummot.
Siitä voi syyttää Leena Eräsaarta.
Silloin kun Eräsaaresta itsestään tuli isoäiti, hän teki tutkimuksen mummoista.
– Silloin, 14 vuotta sitten, mummoista ei puhunut kukaan. Kysyin silloin millainen on moderni mummo. Siitä seurasi ”tutkijan märkä uni”: Joka lehti ja radio halusi haastatella ja kuulla mitä ne nykyajan mummot ovat.
Eräsaari keräsi tuolloin kirjeitä tämän ajan isoäideiltä ja törmäsi myös ilmiöön nimeltä Raging Grannies.
– Kun Berit Ås (norjalainen sosiaalipsykologian professori emerita, vasemmistolainen rauhanaktivisti ja ex-poliitikko) vieraili viime syksynä Suomessa, myös hän puhui poliittisista, radikaaleista isoäiti-liikkeistä.
Se oli Eräsaarelle viimeinen sysäys kohti suomalaisen riiviömummo-ryhmän perustamista.
Mummot ilman rajoja,
rauhan puolesta
Kun on nainen ja iäkäs, kuuluu kahdella tavalla marginaaliin. Ryhmään, josta ei olla kiinnostuneita, jonka mielipiteitä ei kuunnella ja joka nähdään vain ongelmana.
Leena Eräsaari haaveilee mummotoiminnan ylittävän poliittiset puoluerajat ja Villa Salinin kurssilla olikin paitsi Vasemmistonaisia kuten Eräsaari, myös aktiivisesti vihreiden riveissä toimivia.
– Yksi syy miksi mummot tai vanhat tai radikaalit eivät tule kuulluksi, ovat ehkä vanhat asetelmat, joissa joka puolueella on omat naisjärjestönsä ja niissä toimitaan tiukasti.
Pienimuotoisella toiminnalla ei voi olla montaa sanomaa. Viestin on oltava selkeä.
– Rauhanliike ei Suomessa ole kovinkaan näkyvä. Nyt olemme suunnitelleet ”flash eventsejä”, jotka ovat lyhyitä pyrähdyksiä. Nopeita esityksiä vaikka rautatieasemalla ihmisten keskellä, jossa ei sanota mitään tai vaikkapa toistetaan vain yhtä lausetta.
Hoivaura ei
pääty koskaan
– Kun tein omaa tutkimustani, törmäsin suureen määrään artikkeleita, jotka kertovat samasta asiasta. Amerikassa köyhät, mustat isoäidit joutuvat uudelleen aloittamaan hoivatyön lastenlastensa kanssa, koska näiden vanhemmat ovat kuolleet jengisotiin ja huumeisiin, Leena Eräsaari kertoo.
Ilmiö on maailmalaajuinen. Globaalit työmarkkinat pakottavat äitejä ja isiä jättämään lapsensa isoäitien hoivaan ja lähtemään leivän perässä maan ääriin, kirjaimellisesti.
– Sen sijaan, että isoäidit pääsisivät lepäämään ja kiikkustuoliin, he joutuvat aloittamaan hoivauransa alusta. Suomessakin isoäitejä tarvitaan paikkaamaan hyvinvointivaltion purettuja palveluja.
– Tämä on asia, johon minä haluaisin kiinnittää huomiota, sanoo Eräsaari
n
Raging Grannies
Raging Grannies on ikääntyvien naishenkilöiden ja heidän ystäviensä toimintaryhmiä, jotka vastustavat sotaa ja muita aggressioita.
”Raivoaminen” on aloitettu Kanadassa 1980-luvulla ja saanut seuraajia USA:ssa 1990-luvulla.
Raivoavien mummojen tarkoitus on herättää huomiota kaikenlaiselle rauhanasialle muun muassa höpsön tai superfiinin ulkonäön ja satiirisen katuteatterin avulla.
Eri puolilla maailmaa perustetut itsenäiset ryhmät ovat esiintyneet muun muassa sosiaalifoorumien yhteydessä ja rauhantapahtumissa. Ristiriita kukkahattujen ja räväkän toiminnan välillä onkin kerännyt ansaitsemaansa huomiota.
Toimiakseen mummoryhmässä ei tarvitse olla mummo, asenne riittää.
Riiviömummo-toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Leena Eräsaareen.Puhelin 040-8367 738 tai leena.erasaari@jyu.fi.
lehti 