On yksi hyvin arkinen kysymys, johon en vieläkään osaa oikein vastata, etenkään asuinpaikkakunnallani. ”Mistä olet kotoisin?” Mistä? No täältä. Kotoisin? Kodistani tietenkin. Joka on siellä, missä milloinkin satun asumaan. Olenkin ottanut tavakseni vastata, etten yhtään mistään. Toisin sanoen siis vähän kaikkialta. Kolme yötä ja koira on kotonaan.
Viaton kysymys on oikeasti aika kinkkinen. Tarkoitetaanko kotoisin-kodilla sitä paikkaa, missä ihminen on syntynyt, sitä, missä hän on viettänyt tietyn ajanjakson elämästään vai sitä, missä hän asuu nykyisin? Joka kysyjällä on eri mielipide.
Jos vastaan synnyinpaikkakuntani, seuraava vartti menee selittäessä, mistä päin karttaa sellainen kärpäsenpaska löytyy ja miten sinne ylipäänsä on mahdollista syntyä. Paikannusyritys on useimmiten tuhoon tuomittu, koska ihmiset etelässä – anteeksi nyt vain, mutta perstuntuma – hahmottavat koko maan karttaa keskimäärin kehnosti. Jo Savon suurmetropoli Kuopio on monelle tuskainen sijoitettava. Puhumattakaan siitä, että “no siitä vajaa satanen ilmansuuntaan” sanoisi kenellekään yhtään mitään.
Jo Savon suurmetropoli Kuopio on monelle tuskainen sijoitettava.
Jos kotoisuutta taas lähdetään määrittelemään sen kautta, missä olen eniten oleskellut, homma menee vielä monimutkaisemmaksi. Esimerkiksi, toisen vanhempani synnyinseudulla olen viettänyt enemmän aikaa kuin joissain paikoissa, joissa olen virallisesti asunut. Tässä tapauksessa siis sen verran pohjoisessa, että Rovaniemi on sieltä katsoen kaukainen etelän suurkaupunki. Muttei se tee minusta lappilaistakaan.
Sellaiset paikkakunnat taas, joihin ei ole edes verisiteitä, kelpaavat vielä huonommin vastaukseksi. Ihan sama, miten kauan olisi asunut tai kuinka kotinaan pitäisi. Junantuoma mikä junantuoma. Toisaalta, mitä suurempi kauppala, sitä vähemmän ketään kiinnostaa. Ja se on helpottavaa.
Älyttömintä, mitä kysymykseen odotetaan vastaukseksi, on vanhempieni asuinpaikka. Jaa kummanko? Ja mitä tekemistä heidän asumisellaan on minun kotini kanssa? En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että kämpässä asutaan keski-ikään asti ja koti on vanhempien luona. Aikuiset ihmiset, cheesus sentään.
Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan ihmetellyt, mitä helvettiä teen paikassa X ja käskenyt painumaan “sinne, mistä olet tullutkin” (niin minne?). Maaltamuuttajan motiiveja ei kyseenalaisteta siinä, missä maahanmuuttajan räävitään ja repostellaan kaikkien julkisesti tuomittaviksi – vaikka ne todennäköisesti ovat huomattavasti painavampia kuin omani.
Pohjimmiltaan ei-pakotetussa muuttamisessa on silti kyse samasta asiasta: paremman elämän etsimisestä. Rap-artisti Ilkka Kalevi Tillanen huomauttaakin aiheellisesti tuoreella albumillaan, etteivät elintasopakolaiset tule aina veneillä. Kun ne tulevat junalla, sitä ei kyseenalaista kukaan. Samalla ymmärtäväisyydellä soisin myös vähän kauempaa tuleviin suhtauduttavan.
Kirjoittaja on tamperelainen opiskelija ja toimittaja.
uutiskirje 
