Valokuvamaisen pikkutarkka todellisuuden kuvaus ei sellaisenaan auta ymmärtämään maailmaa, vaan tarvitaan taide esittämään sen olemusta.
Tarina yhtenä taiteen perusmuodoista luo tapahtumien välille jännitteen ja muodon, jossa on alku, keskikohta ja loppu.
Elämäntarinayhdistyksen hallituksen jäsen, kärsämäkeläinen Janne Ruha, 28, voitti Tarinaniskennän Suomen mestaruuden vuonna 2005.
Hän kantaa edelleen nuorimman tarinaniskennän mestarin titteliä. Ruha sanookin, että hänelle on suuri haaste, jotta voisi luovuttaa tittelin vielä nuoremmalle tarinakertojalle. Mestaruusvuonna Janne asui Ristijärvellä.
Ruhan mukaan hyvä tarina syntyy, kun itse uskot siihen, että tarina on tosi ja välität sen uskottavasti ja vakuuttavasti muille.
– Hyvässä tarinassa on oltava faktojen pitävyyden lisäksi myös ripaus fiktiota, kuuntelijoiden pyöritystä. Tarinan loppu voi olla surullinen tai onnellinen.
Mustavalkoiset suomalaiset
Ruha on pannut merkille, että suomalaiset kertovat joko hirmu hauskoja tai hyvin melankolisia tarinoita.
– Kun Suomessa menee huonosti, kerrotaan hirmu hauskoja tarinoita. Hyvinä aikoina suomalaiset valtaa melankolisuus ja tarinat muuttuvat surullisiksi. Me suomalaiset olemme todella mustavalkoisia luonteita. Samaan aikaan monimutkaisia ja yksinkertaisia.
Säännöllisin väliajoin suomalaiset poliitikot kaipailevat talvisodan henkeä milloin minkin ongelman edessä. Jannea tämä hirvittää.
– Silloin se tarkoittaisi sitä, että kaikki ovat kuin Hangon keksejä ja kertovat ratkihauskoja juttuja, joiden alle huolet ja murheet peitellään. Eli mitä leveämmin suomalaiset hymyilevät, sitä huonommin ovat maassa asiat.
Lasten ja nuorten tarinat
Janne osallistuu aktiivisesti Kärsämäellä järjestettävän Elämäntarinafestivaalin järjestelyihin. Lauantaina loppunut festivaali järjestettiin jo 12. kerran.
Elämät tarinoiksi -kurssilla oli kirjoitusvalmennusta, lasten- ja nuorten tarinakatselmus sekä kotirintaman elämää käsitellyt seminaari.
Janne huolehti kolmen päivän ajan tarinatornin tarinatiedotuksista. Elämäntarinayhdistys julkaisee myös Elämäntarina-lehteä.
– Lasten- ja nuorten tarinakatselmus oli innostava. He saivat kertoa tarinoita perinteisen tarinankerronnan lisäksi myös tanssin ja musiikin avulla. Nuoret saivat kertoa enintään seitsemän minuutin omakohtaisen tarinan yksin tai ryhmässä. Tarinan esittämistapa oli vapaa.
Lasten tarinakatselmuksessa tarinan piti olla oma muisto, sattumus tai vaikkapa vitsi. Esitykset olivat riemastuttavia.
Elämäntarinafestivaalit ovat jälleen ensi heinäkuussa. Tuolloinkin tapahtuma huipentuu Tarinaniskennän SM-kilpailuihin.
uutiskirje 
