Yhteiskunnassa tuntuu olevan vireillä pari vielä suhteellisen laimeaa, mutta kuitenkin merkillepantavaa trendiä, jotka kuulostavat yhdessä aika pahalta. Ensimmäinen on, että ihmisistä puhutaan roskina. Toinen on, että poliisin voimankäyttö ei vaikuta kovin linjakkaalta.
Liioitellun voimankäytön kohteeksi joutuneista ihmisistä puhutaan termein, jotka ikään kuin oikeuttavat kovat otteet. Vapaata kaupunkitilaa vaativat ihmiset ovat huligaaneja, joiden silmät suorastaan vaativat paprikasumutetta. Mopolla poliisia karkuun päristänyt pikkupoika on potentiaalinen nuorisorikollinen, jota pitää vähän opettaa etälamauttimella.
En ole ollut kummassakaan tilanteessa itse paikalla, joten en voi sanoa mitään varmaa poliisin voimankäytöstä juuri niissä tapauksissa. Paitsi, että se tuntuu olevan linjatonta, yllättävää ja kieltämättä myös ylimitoitettua. Konkreettisin todiste jälkimmäisestä on etälamauttimien käytön lisääntyminen.
Tarpeeksi vanhat muistavat, mitä oli todellinen autoritaarisuus ja fasismi.
Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa lamautin on käytössä. Taseri on toki tuliasetta vaarattomampi, mutta sekin voi tappaa. Se tiedetään Suomessakin jo karuimman kautta. Tilastoja taserin vaarallisuudesta vääristänee laitteen valmistajan tehokas propaganda sekä aggressiivinen uhkailu tapauksissa, joissa käyttö on viety oikeuteen.
En kritisoi taseria sinänsä. Sen sijaan pelkään, että lamauttimesta tulee tai on jo tullut keino, jota käytetään, koska se on käyttäjälle helppoa; ei siksi, että se olisi jossain tilanteessa välttämätöntä. Voimankäytön periaatteet hämärtyvät.
Eniten ihmettelen, kuinka hanakasti koville otteille löytyy puolestapuhujia kansan keskuudesta. Siis sen, joka on potentiaalinen voimankäytön kohde. Paitsi etteivät puolestapuhujat sitä muista. Poliisihan kurmuuttaa niitä toisia, roskasakkia.
Mistä lähtien ihmiset ovat olleet roskaa ja paskaa?
Kun poliisin voimankäytön periaatteet eivät ole yhteneväiset, selkeät eivätkä läpinäkyvät, tulee väkisinkin mieleen, milloin saa itse pampusta jossain rauhanomaisessa mielenosoituksessa.
”Kuka kuritta kasvaa” ja ”ken vitsaa säästää” ovat uustrendikkäitä hokemia. Mitäpä faktasta, että miltei jokaisella vangilla on takanaan väkivaltainen lapsuus. Miten lie olisi enempi pieksäminen lasta auttanut? Entä kuka kaipaa valtiota, joka kurittaa ihmisiä mielivaltaisesti? Tai valtiota, jossa liiallinen voimankäyttö on okei, jos sen kohteena on joku eri tavoin ajatteleva tai elävä?
Tarpeeksi vanhat muistavat, mitä oli todellinen autoritaarisuus ja fasismi. Siksi he ymmärtävät usein niitä myös kavahtaa. Tämä tuli huomattua esimerkiksi Tampereen taannoisessa kadunvaltauksessa. Moni vanhempi herrasmies ja -nainen tuli sanomaan, että hieno juttu, kun tällaista tehdään.
Noin yleisesti ottaen autoritaarisuutta ja fyysistä kuria ihannoidaan. Is this Sparta?
Kirjoittaja on tiedotusopin opiskelija.
uutiskirje 