Tuomo Paasirovan synkässä visiossa itsemurha on parempi kuin laitoksessa kituminen
Toimitukseen tuli hirtehinen kirjoitus suomalaisten ikääntymisen melkein lopulliseksi ratkaisuksi. Siinä ehdotetaan järjestettäväksi vuosittain elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Ultima Festival vaippapakkoon ja hoidon puutteeseen kyllästyneille ikäihmisille.
Kolmipäiväisen suurtapahtuman huipentumana ikäihmiset lähetetään uintimaratonille Hangosta kohti Tallinnaa. Perille päässeet saavat laivalipun Helsinkiin ja vapaan oikeuden syödä seisovassa pöydässä. Mereen vajonneet saavat kerralla lopun vaihtoehtona hoidolle olosuhteissa, jotka muistuttavat eläinrääkkäystä.
Työttömiksi jääneet kalastajat nostavat perinne-esityksenä nuotalla kalmot merestä.
Jos yhteiset varamme ohjataan pankeille ja liliuksille eivätkä yhteisiä asioita hoitamaan valitut poliitikot uskalla suitsia ahneutta, ei Ultima Festivalille ole kuin huonompia vaihtoehtoja. On arvokeskustelun aika.
Näin päättyy ehdotus, jonka ovat laatineet Unto Luukkanen, Tuomo Paasirova ja Seppo Patrikainen Etelä-Espoon eläkeläisten yhteiskuntakerhosta.
Siis mitä? Eläkeläisten joukkoitsemurhafestivaali?
Tästä on pakko ottaa selvää. Parhaiten se käy kysymällä makaaberin esityksen perusteluja ja sen aiheuttamia tuntemuksia Etelä-Espoon eläkeläisiltä itseltään Matinkylän kerhotilassa.
”Vanhainkodissa
kuollaan nälkään”
Ultima Festivalin teksti on Tuomo Paasirovan käsialaa. On perustelujen aika:
Paasirova kertoo yhdeksi kimmokkeeksi Tampereen Koukkuniemen vanhainkodin, jossa hänen äitinsä oli muutama vuosi sitten hoidossa.
– Siellä oli vanhuksia, jotka eivät pysty syömään ilman auttajaa. Lähes 90-vuotiaaksi elänyt äitini sanoi, että täällä kuollaan nälkään. Ruoka tuotiin pöytään ja parinkymmenen minuutin kuluttua se haettiin pois. Sanottiin, että ai, teille ei maistu. Vuodeosastolla ihmiset pantiin Pikku Kakkosen aikaan nukkumaan. On hienot laitokset, muttei ihmisarvoista hoitoa, Paasirova perustelee keskustelualoitetta.
Pelottava
vanheneminen
Osa paikalla olevista eläkeläisistä kuulee asiasta ensi kerran, kun Tuomo Paasirova lukee koko kirjoituksen ääneen. Seuraa lyhyt, mutta syvä hiljaisuus.
– Olen lukenut tämän manifestin ja tiedän Tuomon mielipiteistä, aloittaa raatimme ainoa naisjäsen Rauha Kuortti.
– Se on hyvin kärjistetty ja hyvää ironiaa. Kyllä se alkaa huolestuttaa, kun tähän ikään alkaa tulla. Toivon, että olisi mahdollisimman helppo ja hyvä lähtö, Kuortti sanoo.
Mikä vanhenemisessa pelottaa?
– Se, kun seuraa tätä kehitystä ja kuuntelee, minkälainen tulevaisuus näistä säästöistä seuraa. Olen aina sanonut, että lapset eivät ole velvollisia hoitamaan vanhuksia, heillä on oma elämänsä. Kai sitä johonkin vanhainkotiin joutuu, mutta minkälainen hoito siellä on ja millaiset säästöt?
Hoivasta on
tullut bisnestä
– Minun äitini kuoli tämän vuosikymmenen alussa 95-vuotiaana Seinäjoella, jatkaa Unto Luukkanen.
– Hän ei paljon kelloa uskaltanut soittaa, kun he koettivat säästää henkilökuntaa. Yöllä 40 vanhusta kohden oli yksi hoitaja. Jos joku tipahti lattialle, niin siinä olikin pulma saada hänet takaisin sänkyyn.
Seppo Patrikaisen mukaan yhteiskunnallisen puolen palvelut vanhusten hoidossa heikkenevät koko ajan.
– Siitä on tullut bisnestä. On yksityisiä palvelutaloja ja hintataso on sen mukainen. Niistä tulee rahastuksen maku.
Mielialat kerhotilassa alkavat kiihtyä. Julkista palvelua ajetaan systemaattisesti alas, jotta yksityiselle bisnekselle tulee lisää tilaa, sanotaan. Mennään kohti kahden kerroksen väkeä niin kuin Amerikassa, ja ollaan itse asiassa jo aika pitkällä siinä. Paavo Kurkela vertaakin nykymenoa siihen, miten eskimot ennen jättivät heikkokuntoiset jäälle luonnon ”hoidettavaksi.”
Sulo Suojoella on viime aikoina ollut asiaa lähinnä silmäklinikalle. Kerrankin sinne mentiin kello 14 ja lähdettiin pois kello 22 pääsemättä vastaanotolle.
– Julkinen palvelu on mennyt tällaiseksi. Kun pyrkii lääkäriin, niin ensimmäiseksi kysytään, että etkö voi siirtää käyntiä kun meillä on nyt täyttä.
– Itselläni on kokemuksia siitä, että välillä menee taju. Kun menee päivystykseen, niin siellä makuutetaan ja illalla lähetetään kotiin. Kun menin lääkärille tästä, niin lääkäri sanoi, että täytyy tulla silloin, kun on kohtaus päällä, Suojoki naurattaa paikalla olijoita.
Työterveys on
ihan eri juttu
Tätä palaveria pidetään kuuden eläkeläisen kanssa. Jokainen on ollut työelämässä silloin, kun paljon nykyistä köyhempi Suomi vasta rakensi kaikille tasa-arvoisia peruspalveluita. Miten on mahdollista, että ne nyt voidaan romuttaa pala palalta?
Seppo Patrikainen vastaa, että tänä päivänä työssä olevilla on enimmäkseen työpaikkaterveydenhoito, mikä tapahtuu suurelta osin yksityisillä lääkäriasemilla. Suurella osalla kansalaisia ei ole enää mitään käsitystä siitä, miten kunnallinen terveydenhoito toimii.
– Olin itse 30 vuotta työterveydenhuollon piirissä. Jos oli jokin vaiva, ei se ollut kuin puhelinsoitto ja pari tuntia maksimissaan, niin oli aina sisällä. Siirtyminen tänne kunnalliselle puolelle oli aikamoinen järkytys ja niin saattaa olla aika monella muullakin. Luulen, että siksi kunnallisen terveydenhoidon kehittämiseen ei ole kovin paljon painetta työikäisten taholta, koska he ovat toisen järjestelmän piirissä.
Unto Luukkanen pitää ratkaisuna sitä, että yksityisen terveydenhoidon korvaukset pantaisiin Kelan puolelle yhteiseen kassaan. Niillä summilla palkkaisi julkiselle puolelle toisenkin lääkärin.
– Yksityisessä hoidossa käyville Kelan korvaukset eivät paljon merkitse. Mutta köyhälle väelle korkeat lääkärinpalkkiot ovat esteenä.
Oikeisto on aina
tasa-arvoa vastaan
Tuomo Paasirova muistuttaa, että oikeisto on vastustanut kaikkea tasa-arvoa peruskoulusta julkiseen terveydenhoitoon.
– Ennen oli sellainen tuomarinohje, että mikä ei ole kohtuullista ei voi olla lakikaan. Nyt sitten jotkut saavat eläkettä 40 000 euroa kuukaudessa ja siihen sanotaan, ettei sille voi mitään. Mutta kansaneläkkeestä kuristaminen onnistuukin, koska se on vastuullista taloudenhoitoa.
Istumme Matinkylässä päivänä, jona julkisuuteen saatiin uusi eläkkeen Suomen ennätys. Se on 57 000 euroa kuukaudessa ja sitä nauttii Stora Enson entinen toimitusjohtaja, yhtiölle suurtappiot Yhdysvalloissa aiheuttanut Jukka Härmälä. Pari päivää aiemmin Suomen huippujohtajien optiot räätälöinyt toimitusjohtaja Yrjö Kopra on televisiossa selittänyt, että johtaja tulee miljoonapalkallaan vain työpaikalle, mutta työn tekemiseen tarvitaan moninkertaisia kannustimia.
Paavo Kurkela nauraa olevansa jo niin iäkäs, että on tottunut räikeään epätasa-arvoon:
– Oulun markkinoilla oli kädestä povaaja. Hän povasi yhdelle naiselle ja sanoi, että te kärsitte 20 vuotta kurjuutta. Nainen kauhistui, että entä sen jälkeen. Sitten te totutte siihen, Kurkela perustelee näkemystään.
Seppo Patrikainen sanoo, että hänellä käy joskus hassu ajatus: mikä on tämä yhteiskunta missä nyt eletään?
– Elämmekö me hyvinvointiyhteiskunnassa vai rosvoyhteiskunnassa? hän kysyy – ja on tosissaan.
”Kai me ollaan
aika tyytyväisiä”
Voiko tälle tehdä mitään vai onko ainoa ratkaisu lähteä uimaan kohti Tallinnaa niin kuin Tuomo Paasirova ehdottaa?
– Ei ole mitään ratkaisua näköpiirissä, koska aina vedotaan siihen, että suomalaisten asiat ovat hyvin suhteessa johonkin muuhun. Että meidän pitää olla tyytyväisiä, ja ilmeisesti me ollaan, koska ei täällä tämän kummempaa tapahdu, väittää Paavo Kurkela.
Seppo Patrikainen on samaa mieltä. Suomalaisia on aina manipuloitu luulemaan, että täällä menee paremmin kuin muualla Euroopassa, mutta eurooppalaiset vertailut kertovat monista asioista ihan muuta.
”Kokoomus
valehtelee”
Rauha Kuortti ei lakkaa ihmettelemästä kokoomuksen suurta kannatusta.
– Ihmiset ovat nähneet kokoomuksen hallituksen ja sen tekemiset ja kuitenkin äänestetään kokoomusta. Minä en voi ymmärtää, millä aivoilla ne ajattelevat. Aina tulee mieleen, että kyllä te itsekin tulette vanhoiksi, hän puuskahtaa.
Tuomo Paasirovan mielestä kokoomuksen valta on vasemmiston heikkoutta ja mielipidevaltaa käyttävät porvarilehdet. Pienituloiset huijataan äänestämään omia etujaan vastaan.
– Miksei Vasemmistoliitto esitä terhakkaammin, miten kokoomus valehtelee, kysyy Unto Luukkanen.
Tuomo Paasirova sanoo, että kysymys on asenteista. Niissä tarvitaan iso muutos.
– Maapallo ei kestä tällaista kasvua. Pitää tulla tasa-arvo ja kohtuus.
Paasirova sanoo eläneensä tasa-arvon Suomessa, jossa mentiin koko ajan parempaan suuntaan ja toivovansa nykyään paljon haukutun 1970-luvun henkeä takaisin. Tässä hän näkee eläkeläisille terästäytymisen paikan oikoa tiedonvälityksen vääristämiä ”totuuksia.”
– Kun koulutetut ihmiset rupeavat jäämään eläkkeelle, niin siinä meillä on tehtävä yhteiskunnallistua, hän esittää eläkeläisjärjestöille aktiivisempaa yhteiskunnallista roolia.
lehti 