Armas Kallioluoma haluaa uusia voimia esiin
Uutta ilmettä ja räväkämpää toimintaa Vasemmistoliitolta odottaa puolueen pirkkalalainen veteraanipoliitikko Armas Kallioluoma. Maanantaina 75-vuotissyntymäpäivänsä aamuna eläkkeellä oleva hissihuoltoasentaja Kallioluoma sanoo, että nyt on jo aika antaa tietä nuoremmille.
Kallioluoma luopui viime vuonna kaikista kunnallis- ja järjestöpoliittisista tehtävistä. Hän oli mukana yli kolmekymmentä vuotta.
– Nyt on toisten vuoro.
Kallioluoman suvulla on Pirkkalan Jokisivulla oma pieni kylänsä, jossa on kymmenkunta Kallioluomain taloa. Leikillisesti on puhuttu Kallioluoman dynastiasta – myös politiikassa.
Isä-Armaksen työtä kunnallispolitiikassa jatkaa hänen poikansa Jouni Kallioluoma. Siviilissä Jouni toimii Hämeen työsuojelupiirin lakimiehenä.
Menneisyys yhteis-
toimintamiehenä
Armas Kallioluomalla on kansandemokraattisessa liikkeessä (Skdl) niin sanottu yhteistoimintamiehen maine ja menneisyys. Yhteistoimintamieheksi hän ryhtyi 1977, kun Skdl:oa vaivannutta kommunistien sisäistä riitelyä pyrittiin Pohjois-Hämeessä liennyttämään yhteistoimintasopimuksella.
Kallioluoma oli tuolloin Skdl:n Pohjois-Hämeen piirijärjestön toimikunnan työvaliokunnassa.
– Lähdin Skdl:n piirijärjestössä mukaan siihen, että tehtiin yksimieliset päätökset siitä, että lähdetään yhdessä toimimaan.
Skdl:n ja Suomen kommunistisen puolueen Skp:n piirijärjestöt olivat tuolloin Pirkanmaalla niin kutsutun vähemmistön hallinnassa. Yhteistoiminta ei lähtenyt toivotulla tavalla liikkeelle. Vähemmistökommunistit pitivät Kallioluomaa ja kumppaneita loikkareina ja enemmistöläiset edelleen vähemmistöön kuuluvina.
Kallioluoma sanoo, että useimmat yhteistoimintamiehet palasivat vähemmistön riveihin, mutta hän itse yritti toteuttaa muutaman muun kanssa koko ajan yhteistoimintapäätöstään.
– Kun sovitaan, niin se myös pitää.
Enemmistöläisten asenne Kallioluomaan lientyi 1980-luvun kuluessa.
– Tuli todellista tarvetta vallan muuhun kuin keskinäiseen taisteluun.
Kallioluoma istui vuoteen 1991 asti Skdl:n piiritoimikunnassa eli järjestön loppuun saakka. Vasemmistoliittoa hän oli alusta asti 1990 innolla mukana perustamassa.
Vihreys todellista
vasemmistolaisuutta
Kallioluomalla pitää kiperänä kysymyksenä sitä, mikä on syynä Vasemmistoliiton alamäkeen.
– Keskeisimmäksi syyksi voisi ajatella sitä, että semmoista nuorten vaikuttajien joukkoa ei ole riveihin tullut, joka olisi luonut uudenlaista näkymää.
Uutta luovien ihmisten puutteeseen Kallioluoma näkee ainakin kaksi syytä. Vihreät vetivät ensimmäiset kymmenen vuottansa terävää nuorisoa ja toinen syy on yleinen poliittinen passiivisuus.
Kallioluoma harmittelee, kun vihreys ei näy voimakkaasti julkisuudessa vasemmistoliittolaisena ajatuksena.
– Me ollaan vähintään yhtä voimaperäisesti niillä asioilla kuin vihreätkin, mutta se ei näy. Vihreät ovat saaneet aseman näissä asioissa, joita meidän pitää entistä enemmän nostaa esiin. Me ollaan oltu aina todellinen luonnonsuojelupuolue.
Kallioluomalle vihreys on ihmisen huomioon ottamista täysiarvoisena luonnon osana. Kerskakulutus ja turha tuotanto pitäisi kuitenkin hänen mielestään näkyvämmin tuomita.
Vihreyden ohella Kallioluoma pitää tärkeänä, että Vasemmistoliitto ajaa entistä pontevammin tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaa. Hänen mielestään aikoinaan säädetyn kansanterveyslain voimaan saattaminen alkuperäisessä merkityksessään olisi jo iso asia.
– Sen mukaan esimerkiksi terveyskeskuspalvelujen pitäisi olla ilmaisia kuntalaisille, mutta eiväthän ne ole.
lehti 