Kalle Päätalo kirjoitti itse itsestään 26 romaania ja lisäksi muut ovat kirjoittaneet hänestä ja hänen tuotannostaan valtavan määrän tekstiä. Muutamia opinnäytetöitä Päätalon kirjojen kielestä, teosten vastaanototsta ja lukijakunnasta on tehty eri yliopistoissa. Väitöskirjatasoinen tutkimus kuitenkin puuttuu.
Jos kaikki menee hyvin, puutteen korjaa ensi vuonna Ritva Ylönen. Työnimellä Suomen kansan tervaksinen toteemi valmisteilla oleva väitöskirja Tampereen yliopistoon on jo pitkällä. Se keskittyy Iijoki-sarjan vastaanottoon ja kritiikkiin.
Aiemmin hän on tehnyt Päätalosta muun muassa gradun Kuin kuvastimessa, jonka tutkimusmateriaalina olivat Taivalkosken Päätalo-instituuttiin arkistoidut lukijakirjeet.
Iijoki-sarjan Puolangalla syntynyt Ylönen osasi jo siinä vaiheessa lähes ulkoa.
Minä pärjään, koska Kalle pärjäsi
Gradussaan Ylönen tutki Selkosen Proustiksikin kutsutun Kalle Päätalon 26-osaisen Iijoki-sarjan lukukokemuksen vaikutusta suuren muuton sukupolven identiteetin rakentamiseen ja uusintamiseen.
Tutkimus osoitti, että maalta kaupunkiin muuttaneille Iijoki-sarja aktivoi lapsuuden ja nuoruuden ajan ehkä koteloituneena olleen identiteetin. Lukija samaistui Kalleen ja koki hänen kauttaan uudelleen omat usein kipeät kokemuksensa. Lukukokemus oli vapauttava ja terapeuttinen. Mekin pärjätään, koska Kalle pärjäsi.
Erilaiset lukumallit
Pitääkö paikkansa, että Kalle oli lukijoiden rakastama, mutta kriitikoiden hyljeksimä?
Näin oli alussa, Ritva Ylönen kertoo Kansan Uutisille. Loppupäässä he lähentyivät toisiaan.
Ylösen mukaan kriitikkojen ja tavallisten lukijoiden ristiriidan syynä olivat erilaiset lukumallit. Aluksi kriitikot arvioivat Iijoki-sarjaa romaanitaiteena ja esteettisin mittarein. Kun Päätalosta sitten tuli ilmiö ja hän sai professorin arvonimen kaltaisia arvostuksen merkkejä, häntä ei voitu enää sivuuttaa. Kriitikotkin alkoivat nostaa esiin hänen merkitystään historian, kielen ja kansanperinteen tallentajana.
Lääkettä koti-ikävään
Myös Ylöselle Päätalon kirjat olivat aluksi lääkettä koti-ikävään. Hän muutti parikymppisenä Puolangalta Helsinkiin ja löysi kirjastosta Koillismaa-sarjan romaanin Selkosen kansaa, josta se lähti.
– Olen Kainuusta kotoisin ja kokenut tämän suuren muuton. Päätalo on ollut minulle koti-ikävän lääkitsijä.
Enää Ritva Ylönen ei lue Päätaloa.
– Varmaan tämä tutkimustyö on kypsyttänyt minut. Kirjat ovat niin tarkkaan päänupissani, ettei minun tarvitse enää palata niihin.
uutiskirje 
