Vanhentunut laki vie oikeuden isyyteen
Voimassa oleva isyyslaki lähtee siitä, että aviomies on aina lapsen isä.
– On osoittautunut, että tämä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin, toteaa Vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotila, tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtaja.
Hän viittaa piinaavaan kohteluun, jota viime kuussa julkisuuteen tulleen espoolaisen Mikael Jämsänen on joutunut kokemaan.
Jämsänen on avoliittosuhteessa tammikuussa syntyneen tytön biologinen isä, mutta on nähnyt lapsensa viimeksi huhtikuun alussa. Lapsen äiti keskeytti toisen miehen kanssa vireillä olleen avioeroprosessin, purki suhteensa Jämsäseen ja palasi lapsi mukanaan virallisen aviomiehensä luokse.
Jämsänen on lapsen biologinen isä, mutta voimassa on laki, joka tekee mahdolliseksi sen, että hänellä ei ole osaa eikä arpaa lapsensa elämässä.
Jämsäsen lapsen äiti ei suostu tämän vaatimaan dna-testiin, jolla hänen isyytensä tulisi todistetuksi. Äiti tietää, että laki ei pakota häntä suostumaan biologisen isän vaatimukseen, joten Jämsänen on voimaton.
Äiti tuntee voimassa olevan isyyslain sisällön. Mikäli avioliiton aikana syntyneen lapsen biologinen isä on joku muu kuin aviomies voivat vain aviovaimo, aviomies, tai lapsi 15 vuotta täytettyään laittaa isyyden kumoamisprosessin liikkeelle.
Kohtuutonta
lastakin kohtaan
– Tilanne ei ole kohtuuton yksin biologisen isän kannalta. Se on sitä myös lapsen kannalta, tähdentää Uotila.
– Jos kaikenlainen yhteydenpito kielletään 15 vuoden ajan, niin miten voidaan kuvitella, että biologisesta isästään pimennossa pidetty lapsi sen jälkeen voi lähteä edes kyselemään tämän perään.
Uotila pitääkin lain mainintaa 15-vuotiaan lapsen oikeudesta täysin näennäisenä.
– Lapsen biologisen isän oikeudet ovat jääneet nykyisen lainsäädännön jalkoihin, sanoo Uotila. Hänestä nykylaki asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sukupuolesta riippuen, kun se ei kohtele tasa-arvoisesti molempia biologisia vanhempia.
Tällä hetkellä nainen, joka tulee raskaaksi tahollaan avioliitossa olevasta miehestä on oikeutettu vaatimaan oikeusgeneettistä tutkimusta isyyden selvittämiseksi. Miehen, joka saattaa avioliittonsa ulkopuolella naisen raskaaksi, perhe-elämä ei ole erikseen suojattu.
YK:n sopimus
velvoittaa
Uotila näkee tilanteen taustalla pitemmän lakiperinteen, joka lähtee siitä, että avioliiton pysyvyyden suojeleminen ja sosiaalisen isyyden suojeleminen ovat olleet tärkeämpiä kuin lapsen tai biologisen isän oikeudet.
– Maailma, perhesuhteet ja niihin kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet. Isiltä odotetaan tänään enemmän vastuuta vanhemmuudesta, lasten hoidosta, kaikkien tehtävien jakamisesta.
– Tämän vuoksi on nurinkurista, että meillä on isyyslaissa jäänteitä, jotka estävät sekä lapsen, että biologisen isän oikeudet täysin.
Kari Uotila muistuttaa lapsen oikeuden saada tietää syntyperänsä olevan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tärkeä periaate. Oikeus tietää vanhempansa on lapsen oikeus, joka tulee toteuttaa yleissopimuksen mukaan ”mikäli se on mahdollista”. ”Mikäli mahdollista” -ehto täyttyy kun lapsen biologinen isä haluaa tunnustaa isyytensä.
– Lapsen oikeus tietää alkuperänsä ja biologisen isän oikeus vahvistaa isyytensä ovat sellaisia perusoikeuksia, joita ei ole syytä rajoittaa sosiaalisen vanhemman edun nimissä.
Myös esimerkiksi laissa hedelmöityshoidoista määritellään, että luovutetuista sukusoluista syntyneillä lapsilla on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys.
Oikealle isälle
lailla oikeuksia
Uotila on valmistellut lakimuutoksen, jolla turvattaisiin biologisen isän oikeus tunnustaa isyytensä myös sellaisissa tapauksissa, joissa lapsen äiti on tahollaan avioliitossa.
– Lakia tulisi muuttaa niin, että kunnalliselle lastenvalvojalle tulisi oikeus äidin, aviomiehen ja lapsen lisäksi nostaa kanne tosiasiallisen biologisen isän isyyden vahvistamiseksi ja aviomiehen isyyden kumoamiseksi, esittää Uotila.
Kunnallinen lastenvalvoja on viranomainen, joka ratkoo huoltajuus- ja isyysasioita. Tämä voisi tapaukseen perehdyttyään viranomaisena käynnistää äidin ja aviomiehen vastustuksesta huolimatta oikeuskäsittelyn nostamalla kanteen.
Tuomioistuin voi sitten vahvistaa, ettei aviomies ole lapsen isä. Tämä edellyttää selvitystä siitä, että äiti on ollut sukupuoliyhdynnässä toisen miehen kanssa lapsen siittämisajankohtana, tai että lapsen lapsen periytyvien ominaisuuksien tai muun erityisen seikan perusteella voidaan pitää todistettuna, ettei aviomies ole lapsen isä.
Oikeusprosessi päättyy siihen, että isyys myönnetään tuomioistuimessa biologiselle isälle ja aviomiehen isyys kumoutuu.
Tämän jälkeen tulisi asianosaisten kesken sovittavaksi muun muassa tapaamisoikeudet ja elatus- ja perintöasiat.
Sosiaalisen isän
merkitys säilyy
Lakialoitteen perusteluissa Kari Uotila ottaa kantaa myös sen vaikutukseen sosiaalisen isän asemaan.
– Sitä ei ole tarkoitus ei ole heikentää. Sosiaalinen vanhemmuus on keskeinen osa perheiden arkea ja moninaisuutta eikä biologisen isän isyyden vahvistaminen vähennä lapsen sosiaalisen isän merkitystä.
Isyyden vahvistamisen jälkeen aloitettavissa tapaamisoikeutta, huoltoa ja elatusta koskevissa neuvotteluissa tuleekin Uotilan mielestä tukea tosiasiallisen tilanteen mukaisesti sosiaalisen isän asemaa. Tällä tulisi olla muun muassa mahdollisuus hakea tarvittaessa oheishuoltajuutta ja adoptoida lapsi tämän täytettyä 18 vuotta, mikäli lapsi näin haluaa.
Kari Uotila on saanut lakiehdotuksensa valmiiksi ja on keräämässä siihen allekirjoituksia muilta kansanedustajilta. Esityksen julkistamisen ajankohdaksi hän on päättänyt ensi viikon keskiviikon.
uutiskirje 