Professori Kaarle Nordenstreng – kaikkien tuntema Kalle – on henkeen ja vereen taitava tiedostusopin guru, edelleen.Hän kääntää tyhjätkin syytökset panettelijoitaan vastaan hyväksymällä heidän terminsä.
”Myötäjuoksija”-syytöksillä oli aikanaan enimmäkseen puolue- ja maailmanpoliittinen tarkoitus. Jäähyväisluentonsa Kalle onkin otsikoinut Myötäjuoksijan yksinpuhelu.
Luennossaan Kalle tunnustautuu myötäjuoksijaksi. Alansa akateemisen kasvun ja mediatieteiden eturivin trendien mukana myötäjuoksun lisäksi hän tunnustautuu myötäjuoksijaksi myös yhteiskunnallispoliittisessa osallistumisessa.
Kalle viittaa puheessaan oikeutetusti poliittisista punasyytöksistä osalliseksi päässeeseen läheiseen työtoveriinsa emeritusprofessori Pertti ”Eno” Hemánukseen:
”Jotkut kutsuvat aatettamme vasemmistolaisuudeksi tai punaisuudeksi, mutta itselleni se on yleisdemokraattisuutta. Se kumpusi sivistyneistökodin kasvatille sisään rakentuneesta vakaumuksesta, että kaiken mittana on ihminen eikä tavara ja kansa eivätkä markkinat.”
”Se oli puolueista riippumatonta toimintaa tasa-arvon ja demokratian hyväksi niin viestintäpolitiikassa, korkeakoulupolitiikassa kuin kansainvälisessä politiikassa.”
”70-luvun alussa Ilkka-lehden pakinoitsija Aaretti luonnehti meikäläisen ärsyttäviä viestintäpoliittisia kantoja niin, että niiden lukeminen on kuin pissaisi sähköpaimeneen: iskut toistuvat jatkuvasti.”
”Yleisdemokraattisessa uudistusrintamassa olin aktiivinen myötäjuoksija – joissakin vaiheissa jopa eturivin juoksija. Hyväksyn itselleni näissä asioissa nimilapun ”edistyksellinen”, mutta pidän silti kiinni myötäjuoksija-ajatuksesta, koska en halua mystifioida subjektin roolia historian kulussa vaan korostan laajemman yhteisön ja instituutioiden merkitystä.”
”Vaikka omalla kohdallani opetus ja tutkimus ovat ajoittain jääneet yhteiskunnallisen osallistumisen varjoon, minulla ei liiemmin ole aihetta katumusharjoituksiin mennyttä muistellessa. Moraalini ei salli suhdannepoliittista takinkäännöstä ja imelää pokkurointia kunkinhetkiselle hegemonialle.”
”Niille, jotka syyttävät minua myötäjuoksemisesta kotimaisen vallankumouspuuhan mukana ja asettumisesta kylmän sodan rintamalinjoilla idän leiriin, suosittelen tarkempaa perehtymistä 70-luvun historiaan sen sijaan, että langetaan muodinmukaiseen päivittelyyn suomettumisen kauheuksista. Toisaalta olen valmis kriittisesti tarkastelemaan omaa toimintaani kyseisen ajan riennossa, kuten suomettumisen osalta olen jo hiukan tehnytkin.”
uutiskirje 
