Prekaari kampanjoi työntekijän puolesta
Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas ja prekaari Saara Hartzell keskittyy kampanjoidessaan puhumaan työelämän pelisäännöistä ja lakko-oikeudesta. Hänen on helppo puhua niistä.
Muutettuaan Helsingistä Rovaniemelle vuonna 2001 hän joutui pian sen todellisuuden eteen, ettei hänen ammattitaitoaan tarvittu uudella kotipaikkakunnalla, vaikka hän alun perin muutti sinne töihin.
30 vuotta tv- ja elokuvatyötä vaihtui työttömyyteen ja sekalaisiin töihin.
– Olen ollut pitkiä jaksoja työttömänä ja sitä kautta köyhänä, Hartzell sanoo.
Ranskan kielen taitonsa ansiosta hän pääsi opastamaan ranskalaisia turistiryhmiä. Hän on freelancer-safariopas.
– Siinä on tullut räikeästikin esille, että työelämän pelisäännöt ovat jo osittain kadonneet. Safariopas päivystää seitsemän päivää viikossa ympäri vuorokauden puhelinta odottamassa seuraavaksi päiväksi töitä. Siinä häviää mahdollisuus suunnitella omaa elämää.
Häntä huvittaa se, että oppaita kutsutaan freelancereiksi.
– Se freelancerius tarkoittaa, että tehdään neljän kuukauden sopimus, joka ei velvoita työnantajaa mihinkään, ei takaa palkkaa edes yhdeltä tunnilta.
Hänestä oikea freelancerius on vapaaehtoista, pätkätyöläisyys pakon sanelemaa.
– Elokuva-alalla olin freelancer, pystyin valikoimaan työni ja olin täystyöllistetty. Nyt olen tyypillinen prekaari ja haalin toimeentuloni erilaisista töistä.
Hän on tehnyt viime vuodet kaikkea, johon on ajatellut kykenevänsä. Tällä viikolla päättyy ranskan opettajan sijaisuus yläasteen koulussa.
– Tutkimushaastattelijana
olen toiminut paljon, vaikka se on erittäin pienipalkkaista työtä ja puolet palkasta on vähennetty työttömyyskorvauksesta. Sillä olen kuitenkin pitänyt itseäni työkykyisenä.
Pätkätyöt
lisääntyvät
Epämääräiset työsuhteet lisääntyvät joka puolella.
– Työntekijän asema on uhattuna koko EU:ssa ja nyt laman aikaan ihmisiä lentää suorastaan laumoittain työpaikoilta ulos.
Tässä tilanteessa työnantajalle on helppoa ja edullista pitää ihmisiä epävarmoissa työsuhteissa.
– Pelkään, että prekaarius räjähtää kasvuun ja siten murennetaan perusturvaa. Tilanne pahenee, jollei parlamenttiin saada vasemmistolaista voimaa puolustamaan työelämän pelisääntöjä.
Tähän liittyy myös hänen toinen keskeinen teemansa, lakko-oikeus.
– Ei prekaari voi olla lakossa. Kun olen työtön, en voi lakkoilla. Sijaisuuteni päättyy tällä viikolla ja sitten odotan oppaan töitä. Miten minä lakkoilisin, hän kysyy.
– Nyt on olemassa tosiasiallinen uhka siitä, että lakko-oikeutta kavennetaan. Se olisi valtava harppaus taaksepäin työntekijöiden oikeuksissa.
Äänestäjien huomion lakko-oikeuteen hän kiinnittää jakamalla pieniä hillopurkkeja, joissa lukee Oikeus lakkoihin turvattava.
– Työ on iso asia nyt. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus ansaita perustoimeentulo työtä tekemällä, Hartzell sanoo ja näkee Vasemmistoliitossakin sukupolvien välisen eron suhtautumisessa ajatukseen vastikkeettomasta kansalaispalkasta.
– Minulle ajatus on vieras. En halua verrata palkkatyötä johonkin muuhun tapaan tehdä työtä.
Hän kuitenkin toteaa, että työn tekemiseen liittyy muutakin kuin palkka: tyydytys, oppiminen, sosiaalinen kanssakäyminen.
Prolena
Munkkiniemessä
Asuttuaan kahdeksan vuotta Rovaniemellä Hartzell sanoo olevansa hyvin sitoutunut Lappiin.
– Euroopan parlamentissa haluaisin kertoa siitä samoja asioita kuin mitä kertoisin, jos olisin kansanedustaja, lisätä tietoisuutta siitä, mitä pitkät etäisyydet ja lyhyt kasvukausi tuovat ihmisen arkipäivään. Haluaisin kertoa, mitä köyhyys on Lapissa.
Työttömyyden tuoma köyhyys ei ole Hartzellin ensimmäinen kokemus köyhyydestä.
– Olimme Munkkiniemen ainoa proleperhe, hän kuvailee. Taiteilijaäidin ja liikennelaitoksella työskennelleen isän perheessä oli seitsemän lasta ja elämää sävytti vanhimman sisaren vakava sairaus.
Äiti maalasi pankinjohtajien lapsista ja ravikuninkaista muotokuvia.
– Vastakkainasettelu tuli tutuksi. Koulussa olimme huonommin puettuja kuin muiden lapset, jotka kaikki tulivat rikkaista perheistä.
Hartzell sanoo, että köyhyys ei tee kenellekään hyvää.
– Ei se kasvattanut meistä sosiaalisia, pikemminkin opimme pitämään omaa puoltamme. Köyhyys ei automaattisesti johda siihen, että jakaa omastaan. Voi käydä niin, että sen sijaan ottaa kaiken, minkä saa.
Kampanja
omissa käsissä
Vaalikampanjansa Hartzell on saanut liikkeelle vasta loppumetreillä. Asia tuli mietintäänkin vasta keväällä.
– Tilanne on toinen kuin niillä, jotka ovat suunnitelleet kampanjaansa tukiryhmän kanssa syksystä lähtien. Potentiaaliset kampanjapäälliköt ja tukiryhmäläiset olivat ehtineet jo sitoutua toisaalle. Aika yksinäistä hommaa tämä välillä on.
Palkkatöitä on tehtävä kampanjoinnin ohessa ja töissä opittava uutta.
– Ensimmäistä kertaa elämässäni annan arvosanoja koululaisille. Se on vastuullinen tehtävä. Perfektionistilta se vie energiaa.
Monenlaista on kuitenkin tekeillä: lakkoja lakko-oikeuden puolesta, kansalaistapaamisia, reissu Helsinkiinkin ensi viikon alussa. Ja näppärä valtakunnallinen radiomainos.
– 7 000 euron vaalibudjetilla täytyy käyttää mielikuvitusta.
Saara Hartzell
Rovaniemeläinen, Helsingissä kasvanut 56-vuotias matkailu- ja mediatyöntekijä.
Rovaniemen kaupunginvaltuuston varajäsen, teknisen lautakunnan jäsen ja monien paikallisten elinten jäsen.
Toiminut kuvaussihteerinä Yleisradiossa ja tuottanut pitkiä elokuvia.
Yksinhuoltaja, 19-vuotiaan Heidin äiti.
Valmistuu oppaaksi tänä keväänä.
Harrastaa politiikkaa ja kieliä, erityisesti kiinaa ja ranskaa. Puhuu suomen lisäksi myös englantia ja ruotsia ja on opiskellut saksaa ja venäjää.
lehti 