Noin 50 000 köyhää roskantonkijaa uhkaa jäädä vaille ansioita Intian Delhissä, kun viranomaiset uskoivat metropolialueen jätehuollon suuryhtiöiden hoteisiin.
– Hyvänä päivänä saatoimme helposti ansaita 300 rupiaa (4 euroa), kertoo perheenäiti Nafeesa, joka asuu slummissa Tughlaqabadin kaatopaikan laidalla kolmen lapsensa kanssa.
Nafeesa kertoo, että uuden jätehuoltopolitiikan aikana hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin palata lapsineen kotikyläänsä maaseudulle, missä elämä on vielä epävarmempaa.
Yksi tapa auttaa roskienkerääjiä olisi virallistaa heidän elinkeinonsa.
Viime vuonna Delhin paikallishallinto avasi ensimmäisen jätteenpolttolaitoksensa suurkaupungin eteläiseen Okhlan kaupunginosaan. Laitos toimii yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhankkeena (PPP). Laitoksen teho on 16 megawattia, ja se polttaa noin kaksi miljoonaa kiloa kiinteää jätettä päivässä. (Vrt. Loviisan ydinreaktorien teho 500 MW/kpl).
17 miljoonan asukkaan Suur-Delhissä syntyy päivässä jätettä noin kymmenen miljoonaa kiloa. Alueelle on suunnitteilla myös uusia jätteenpolttolaitoksia.
Ympäristötukea jätteenpolttoon
Okhlan jätteenpolttolaitos on oikeutettu Kioton sopimuksen alaiseen CDM-ympäristötukeen (Clean Development Mechanism). Siinä teollisuusmaat voivat toteuttaa niille määrättyjä päästövähennyksiä investoimalla puhtaaseen teknologiaan kehitysmaissa. Jätteenpolttolaitosta pidetään ympäristöhankkeena, koska ajatellaan, että siinä syntyvä energia korvaa hiilen, kaasun ja öljyn käyttöä polttoaineena.
Ympäristöaktivistit eivät hyväksy ajatusta. Heidän mukaansa jätteenpolttolaitos ei sovi tiuhaan asutulle alueelle, kun poltosta pääsee ilmaan haitallista dioksiinia, furaania ja raskasmetalleja.
– Lisäksi laitoksen lähistöllä on luonnonsuojelualueita, myrkkyjä valvovan Toxics Watch -ympäristöjärjestön Gopal Krishna kertoo.
Lisätuloja koululaisille
Okhlan asukkaat yrittävät vetoomuksin ja oikeusteitse saada jätteenpolttolaitoksen lopettamaan toimintansa.
Myös perheenäiti Nafeesa toivoo laitoksen sulkemista. – Jätteiden tonkiminen on rankkaa työtä, mutta se ei vaadi mitään erityistaitoja, hän sanoo.
Jätteenkerääjiä auttavan CERAG-järjestön selvitysten mukaan Okhlan jätteenpolttolaitos on vienyt toimeentulon jo sadoilta jätteenkerääjiltä.
Useissa köyhissä perheissä ainakin yksi jäsen seuloo roskia vähintään osa-aikaisesti. Monet koululaiset käyttävät pari tuntia illalla metallijätteen lajitteluun, mikä tuo perheille tärkeitä lisätuloja.
Tonkiminen ekotehokasta
Perinteinen tonkiminen on myös varsin ekotehokasta.
– Jätteentonkijat erottelevat keräämästään jätteestä eri luokkiin noin 60 prosenttia, mutta suuryhtiöitä vaaditaan kierrättämään vain 20 prosenttia, CERAG:in Bharati Chaturvedi sanoo.
– Yksi tapa auttaa roskienkerääjiä olisi virallistaa heidän elinkeinonsa. Heille voitaisiin maksaa pientä korvausta siitä, että he keräävät jätteitä ihmisten kotoa, ovelta ovelle, pääsihteeri Dharmendra Yadav nuoria jätteenkerääjiä kouluttamaan pyrkivästä Lok Adhikar -järjestöstä sanoo.
– Tämä voisi olla kokonaisuudessaan kustannustehokkaampaa kuin kalliiden jätteenpolttolaitteiden rakentaminen. Mutta ajatusta ei oteta vakavasti.
uutiskirje 
