Lapset linnunpelätteinä Ghanassa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

On koulupäivä, mutta ghanalainen Musah Razark Adams, 13, ammuskelee pellolla lintuja ritsalla. Hän ei ole pahanteossa, vaan palkkatyössä.

Adams tienaa kahdeksan euroa kuussa, kun hän viettää päivänsä riisipellolla lintuja häätäen. Lisäksi tulee 25 kilon maissisäkki jokaista pelastettua puolta hehtaaria kohti.

Ghanassa perusopetus on periaatteessa ilmaista, mutta koulut perivät erilaisia maksuja tarvikkeista ja muusta.

– Kun koulu alkoi, pyysin isältäni rahaa tarvikkeisiin. Rahaa ei ollut, ja kaikki maataloustuotteemme oli jo myyty. Minun oli lähdettävä hankkimaan tuloja pellolta, Adams kertoo.

Ei vaihtoehtoja

Pohjois-Ghanassa on joukoittain lapsia, joiden koulunkäynti keskeytyy noin kuukaudeksi huhti-toukokuussa ja elo-syyskuussa, koska he työskentelevät riisivainioilla.

Iddrisu Adamsilla on Musahin lisäksi viisi muuta lasta. Isä sanoo, ettei pysty kustantamaan näiden koulutusta, joten Musah ja tämän 15-vuotias veli Seidu joutuvat linnunpeläteiksi.

– Minua hävettää, mutta muuta keinoa ei ole, isä sanoo.

Riisinviljelijä Robert Owusu vakuuttaa, että ilman lapsia linnut söisivät koko sadon.

– Tiedämme, että lasten opinnot kärsivät, mutta ei ole muuta tapaa häätää lintuja. Aikuisten palkkaaminen tulisi liian kalliiksi, hän jatkaa.

Oppiminen vaikeutuu

Ghanan lain mukaan kaikilla lapsilla on oikeus koulutukseen eikä työnteko saa estää opiskelua. Suunnitelma lapsityön lopettamisesta on hyväksytty, mutta sen toteuttaminen junnaa.

Noin 1,3 miljoonaa 5–17-vuotiasta ghanalaista tekee työtä, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n edustaja Emmanuel Otoo sanoo.

Adamsin koulun johtaja Abdul-Salam Hamza Fataw kertoo, että 50 oppilaan luokka kutistuu kahdeksaan, kun sesonki riisipelloilla käynnistyy. Pitkä poissaolo vie pohjan lasten opinnoilta, hän valittaa.

Tällä seudulla alle 40 prosenttia oppilaista läpäisi peruskoulun päättötutkinnon viime vuonna, Umal Mohammed Farhim alueen opetusvirastosta kertoo.

Tuloja vanhemmille

Parempaan ruokaturvaan tähtäävän kansainvälisen IFDC-järjestön projektijohtaja Afua Ayisibea Ohene-Ampofo näkee lapsityön osin kulttuurikysymyksenä. Lasten kannustaminen työhön on hänen mukaansa alueen perinne.

Taustalla on kuitenkin köyhyys, Ohene-Ampofo myöntää. Se ei helpotu ennen kuin lasten vanhemmille löytyy uusia tulonlähteitä. Niitä voisivat olla vaikka leipomo, ompelimo, mehiläistarhaus tai saippuanvalmistus, hän pohtii.

Musah Adams joutuu jatkamaan uurastustaan pellolla.

– Ilman sitä unelmani opettajaksi ryhtymisestä romahtavat. En tee tätä työtä mielelläni, mutta se on ainoa keino turvata tulevaisuuteni, poika selittää.