Vasemmistoliitto on taas median huomion kohteena. Ei siksi, että se olisi tehnyt merkittäviä yhteiskunnallisia aloitteita, vaan omien ristiriitojensa vuoksi.
Näin kirjoitti Vasemmistoliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne KU:n kolumnissaan 1. maaliskuuta 2006. Suvi-Anne Siimes oli juuri eronnut ja Kalliorinne purki harmistustaan otsikolla Kriisistä kriisiin.
Runsaat kolme vuotta myöhemmin oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Siimestä seurannut Martti Korhonen sai tarpeeksensa suunnilleen samojen henkilöiden moitteista, jotka olivat edeltäjääkin kaatamassa.
Vasemmistoliitolle saadaan varmasti kesäkuun lopulla uusi puheenjohtaja, ja kilpailuakin paikasta näyttää syntyvän. Mutta tällä menolla halukkuus sylkykupiksi ryhtymiseen loppuu jossain vaiheessa.
Kolme vuotta sitten Martti Korhosella oli esimerkiksi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä suuri tuki. Viime aikoina ryhmästä on löytynyt kovin vähän vastuunkantajia Korhosen rinnalle poliittista työtä tekemään.
Moni aktivoituu vain erottamaan kulloistakin puheenjohtajaa tai puoluesihteeriä. Parempi olisi ollut aktivoitua esimerkiksi euroehdokkaaksi keräämään talkoilla ääniä yhteiseen pottiin. Nyt puolue koki järkyttävät tappiot vahvimmilla kannatusalueillaan.
Paikka europarlamentissa ja kohtuullinen tulos olisivat olleet täysin otettavissa tunnettujen nimien varsin vähäiselläkin kampanjoinnilla. Nykyinen mediapolitiikka on siitä julmaa, ettei ehdokkaitten laatu yksin riitä. Ilman valmiiksi tunnettuja nimiä ei pärjää.
Vasemmistoliiton työvaliokunta korosti eilisessä kannanotossaan, että puolueen vaalistrategiasta ja kampanjasta oli päätetty yksimielisesti. Martti Korhonen päätti kantaa vastuun päätöksistä, joita on ollut tekemässä, mutta ei yksin. Ratkaisu on syntynyt varmasti kovassa paineessa ja sitä on kunnioitettava. Kohtuuttomasti vastuu nyt kuitenkin yhden miehen niskaan kaatuu.
Vasemmistoliiton johdossa on joka tapauksessa edessä sukupolven vaihdos. Uuden puheenjohtajan valinta ei ole läpihuutojuttu, vaan paikkaa tavoittelee ainakin kaksi nuorinta kansanedustajaa.
Kampanjointiaikaa on vähän yli kolme viikkoa. Siinä ehtii kyllä käydä kunnollisen keskustelun uudesta Vasemmistoliitosta. Vaatimus puolueen uudistumisesta ei enää riitä. Puheenjohtajaehdokkaitten on pystyttävä kertomaan myös, mitä se on.
n
Hyvätuloiset päättävät
Miksi politiikassa tehdään niin paljon hyvätuloisia suosivia päätöksiä?
Mahdollisen vastauksen antaa tilastokeskuksen tuore tieto, jonka mukaan päättäjät ovat etupäässä hyvätuloisia.
Viime kuntavaaleissa valittujen keskimääräiset verotettavat tulot olivat keskimäärin 39 000 euroa. Ehdokkaittenkin tulot olivat 20 prosenttia suuremmat kuin äänioikeutettujen. ”Työväenpuolue” kokoomuksen valtuutettu ansaitsee keskimäärin 50 000.
Kenen lauluja laulat ja niin edelleen.
lehti 