Vielä ei ole käsillä meduusasesonki. Mutta ne kyllä tulevat.
– Elo-syyskuussa on eniten meduusoja. Loka-marraskuussa ne katoavat.
Veden lämpötilan lasku ajaa tutkijan mukaan mitä ilmeisimmin meduusat muuttamaan muotoaan polyypeiksi. Ne jäävät talven ajaksi möllöttämään kiviin tai muihin koviin pintoihin kiinnittyneinä.
Loppukesällä ja syksyllä korvameduusoja voi Itämeressä olla niin paljon, että ne sotkevat kalaverkkoja ja tukkivat voimaloiden vedenottoputkia. Tarvittaessa SYKE:n tutkijat välittävät voimaloille tietoa meduusaesiintymistä. Rantavesiin ajelehtivia meduusoja voi olla niin paljon, että pohja peittyy näkyvistä.
Lehtiniemi kertoo, että tutkijoiden tietämyksen mukaan meduusa ei aiheuta haittaa millekään muulle merieliölle.
Neljäs kerta yleisöhavaintoja
Merikeskus kerää neljäntenä peräkkäisenä vuonna yleisön havaintoja meduusojen esiintymistä Itämeressä avomerellä ja rannikoilla. Meduusahavainnoista voi ilmoittaa Itämeriportaalin verkkosivuilla olevalla lomakkeella, joka välittää tiedot tutkijoille. Näin vesilläliikkujat voivat auttaa meduusojen runsauden vuosittaisessa arvioinnissa ja massaesiintymisiin liittyvien ympäristötekijöiden selvityksessä.
Kahtena viime vuonna korvameduusoja on havaittu ja ilmoitettu runsaasti.
Vuonna 2011 SYKE:n merikeskus sai yleisöltä 1 780 meduusahavaintoa kesän ja syksyn aikana. Viime vuonna havaintoja ilmoitettiin noin 400.
Myöhäisimmät havainnot ovat marraskuulta pintaveden lämpötilan ollessa enää 5-6 astetta. Eniten havaintoja on viime vuosina tullut Saaristomereltä ja Suomenlahdelta ja jonkin verran myös Ahvenanmereltä ja Selkämereltä.
– Itämeren seurantaohjelmien puitteissa ei saada tietoa meduusojen runsaudesta ja vuosien välisestä vaihtelusta. Sen vuoksi yleisön havainnot ovat ensiarvoisen tärkeitä, Lehtiniemi sanoo.
Meduusat kuuluvat hyytelöplanktoniin, joka on osa ulapan eläinplanktonyhteisöä. Pohjoisella Itämerellä esiintyy korvameduusaa. Lisäksi harvakseltaan vesillämme tavataan myös suolaisessa vedessä viihtyvää hiusmeduusaa.
Korvameduusat ovat malliltaan litteitä ja pyöreitä, kooltaan 1-20 cm. Ne ovat usein hiukan vaalean punertavia ja niiden selässä näkyy selvästi 4 vaaleanpunaista hevosenkengän muotoista sukurauhasta. Suomen vesillä korvameduusaa ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin.
Korvameduusat käyttävät ravinnokseen mm. eläinplanktonia, kalanpoikasia ja mätiä. Meduusa lamaannuttaa saaliinsa pyyntilonkeroiden polttiaissoluilla. Ihmiselle ne eivät kuitenkaan ole vaarallisia, sillä polttiaissolujen teho on heikko eivätkä ne ärsytä ihmisen ihoa.
lehti 