Palolan STTK ei kilpaile suuruudesta
Pardian puheenjohtaja Antti Palola kertoi jo vuosi sitten syksyllä UP-uutispalvelun haastattelussa pyrkivänsä toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajaksi. Silloin hän kuvaili paikkaa kiinnostavaksi.
– STTK on arvostettu keskusjärjestö ja yhteiskunnallinen toimija. Puheenjohtajan paikka on näköalapaikka. En voi oikein kuvitella, että minulle olisi tämän kiinnostavampaa työpaikkaa, Palola kertoo nyt, kun kaikki STTK:n jäsenliitot ovat pyytäneet häntä puheenjohtajaksi ja paikka on varmistunut.
Myös Palolan edeltäjät Mikko Mäenpää ja Esa Swanljung nostettiin keskusjärjestön johtoon valtion neuvottelujärjestöstä.
Mistä tämä johtuu?
– Se on sattumaa. Jotkut ovat arvioineet, että kun Pardia on liittojen liitto, se antaa valmiuksia keskusjärjestön johtoon.
Toiminta lähtee edunvalvonnasta
Vuonna 2006 Palola arvioi UP:n haastattelussa, että STTK:n suurin tulevaisuuden haaste on, miten järjestö pärjää jäsenkilpailussa muiden keskusjärjestöjen kanssa.
Nyt Palola sanoo, ettei usko niinkään järjestön kokoon vaan asiantuntemukseen ja vaikuttavuuteen.
– Kun katson kuluneita vuosia, STTK on ollut varsin aloitteellinen ja edistyksellinen keskustelun avaaja suomalaisessa yhteiskunnassa.
Akateemisten keskusjärjestö Akava hengittää kuitenkin STTK:n niskaan.
– Totta kai pitää katsoa ympärilleen, mutta arvostettavuus ja vaikuttavuus tulee oman toiminnan kautta. Ei ole järkevää lähteä kilpajuoksuun siitä, kuka on suurin ja kaunein. Toiminnan pitää lähteä edunvalvonnan kautta.
Palkansaajien torjuntavoitto
Vielä tällä hetkellä Pardiaa johtava Palola on tyytyväinen keskusjärjestöjen kesken sovittuun työllisyys- ja kasvusopimukseen.
– Aika moni oli kyseenalaistanut, pystyvätkö järjestöt sopimaan yhtään mitään. Tämä on osoitus neuvottelujärjestelmämme toimivuudesta, Palola sanoo.
– Tähän taloustilanteeseen tämä on hyvä sopimus. Uskon, että se luo vakautta ja ennustettavuutta. Sillä voi olla myös työllisyyttä lisäävä vaikutus.
Erityisen tyytyväinen Palola on siihen, että palkansaajapuoli pystyi torjumaan työnantajien vaatimat palkanalennukset ja työajan pidennykset.
– Pystyimme torjumaan myös työeläkemaksujen leikkaukset ja sen, että eläkeneuvottelut olisi käyty samaan aikaan.
Sopimuksen ikävänä puolena Palola pitää sitä, että soveltamisneuvottelujen yhteydessä joudutaan tappelemaan siitä, miten yleiskorotus pitäisi maksaa.
Palola on näkevinään kiistassa samoja merkkejä kuin taannoisessa kinastelussa raamisopimuksessa sovitusta kolmesta koulutuspäivästä.
– Siitä tapeltiin melkein kaksi vuotta, kunnes työministeri Lauri Ihalainen runnoi asiasta laihan sopimuksen. Jos siinä lähdettiin nikkaroimaan kauhaa, niin hammastikku saatiin.
lehti 