Salo allekirjoittaa Turun Sieniseuran puheenjohtajan Jouni Issakaisen arvion, että erittäin heikko sato on ollut Varsinais-Suomesta Lappiin maan läntisissä osissa, joissa kuivuus etenkin haittasi itiöemien pulpahtamista maanpinnalle.
Hapero-, rousku- ja tattisaaliit jäivät tutkijan mukaan huonoiksi.
– Ainut lohtu on mustatorvisieni- ja kantarellisaaliit, Salo sanoo. Kantarellien pelastus on ollut niiden elinpaikka, koska ne suosivat kosteita koivuvaltaisia alueita kuten järvenrantoja. Torvisienet viihtyvät lehtojen aukkopaikoilla.
Salon mukaan kuiva kasvukausi on estänyt itiöemien ilmestymistä. Näkyvien sientenosien kasvua säätele myös se, kuinka hyvin sienirihmasto pystyy ”ryöväämään” emopuunsa ravinteita tai antaako puu kitsaasti vai avosylin ravintoa.
Issakainen muistuttaa, että metsänhoidolliset tekijät kuten ojitus ja avohakkuut korostavat kuivuuden kielteisiä vaikutuksia sienten menestymiselle.
Tutkijan mukaan on epävarmaa, että tänä vuonna tänä vuonna rikotaan edes neljän miljoonan kilon sienisaalis. Keskimääräinen saalis on noin kymmenen miljoonaa kiloa ja hyvänä sitä pidetään, kun päästään 12-14 miljoonaan kiloon.
Syötävien sienten keskimääräisestä 300-400 miljoonan kilon sadosta otetaan talteen 4-5 prosenttia. Tutkijan mukaan sienisaaliin voi aivan hyvin kaksinkertaistaa.
Metlan Joensuun yksikössä työskentelevä Salo kertoo, että herkkutatin huippuvuotena 2003 sitä poimittiin jopa 30 prosenttia sadosta, 10 miljoonaa kiloa eli reilusti enemmän kuin tänä vuonna kaikkia sienilajeja yhteensä. Herkkutatteja on Suomesta viety Italiaan, jossa sitä pidetään gourmet-herkkuna.
Syötävien sienilajien määrä Suomessa lähentelee sataa.
Suppilovahveroita vielä odotellaan
Salon mukaan kasvaakseen sienille riittää 15 asteen lämpötila.
– Suppilovahvero nousee vielä, tutkija povaa.
Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä. Sen paras satoaika on syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin.
Jäätyminen ei pilaa suppilovahveron itiöemiä ja niitä voi kerätä syötäväksi lumen altakin. Kun on pistänyt tarkkaan mieleen suppilovahveropaikan, sienet löytää
– Joulupöytäänkin niitä on poimittu ”kinkun päälle”. 10-15 sentin sammaleessa suppilovahvero kestää parin asteen pakkasta, Salo tietää.
Suppilovahvero kasvaa yleensä havumetsissä hyvin usein sammaleen joukossa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta sitä on tavattu aina napapiirin tuntumaan asti.
uutiskirje 
