”Huono pyytää kalaa, jos sitä ei ole”

Vasemmistoliiton kansanedustajan Martti Korhosen mielestä nyt on keskityttävä säilyttämään Itämeren luonnonlohikannat. Niitä uhkaa sukupuutto.

Viime päivinä on vellonut keskustelu Itämeren lohesta, koska eduskunta käsittelee parhaillaan kalakiintiöitä, joista lopulta päätetään Eurooppa-neuvostossa.

– Jo nyt on tapahtunut niin valtava sukupuuttoon kuoleminen, että meidän pitää säilyttää keinolla millä tahansa loput kannat. Se on kaikkien etu, Korhonen sanoo. Hän on eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja.

On huono kenenkään pyytää kalaa, jos sitä ei ole.

– On huono kenenkään pyytää kalaa, jos sitä ei ole.

Tunteikkaaseen keskusteluun lohiasiasta osallistuivat aktiivisesti muiden maussa näyttelijä, lohiaktivisti Jasper Pääkkönen ja kansanedustaja Jörn Donner. Pääkkönen vaati lohiasioiden siirtämistä pois maa- ja metsätalousministeriöltä, koska ministeriö ajaa ylisuurta lohikiintiötä. Doner teilasi Pääkkösen ja kyseli, pitäisikö suomalaisten syödä tuontikalaa.

Muutama euro kilolta

Kokoomuksen ministeri Jari Koskisen johtamassa maa- ja metsätalousministeriössä pidetään Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden ensi vuoden lohikiintiöksi sopivana määränä 103 000 lohta. Määrä on 5 000 vähemmän kuin EU-komission esitys, mutta 25 000 enemmän kuin Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n tutkijoiden arvio kestävästä lohenkalastuksesta.

Korhonen pitää ICES:n suosituksia oikeana lähtökohtana.

– Niissä on yritetty hakea sellaisia määriä, joilla turvattaisiin kalakannan säilyminen, hän sanoo

Korhonen toteaa, että Itämereen laskevista joista noin 30:ssä on jäljellä luonnonlohikanta. Aikanaan kantoja on ollut satakunta. Nykyisistäkin kannoista osa on uhanalaisia, samoin osa meritaimenesta.

– Syitä on monia, erityisesti jokirakentaminen ja se, ettei aikanaan rakennettu kalaportaita. Myös se on vaikuttanut, että veden laatu on ollut heikko, Korhonen sanoo.

Merkittävä syy luonnonkantojen säilyttämisen ongelmiin on ollut pitkään jatkunut sekakalastus eli se, että merellä kalastettaessa ei valikoida, mitä kaloja pyydetään.

– Pyyntiä harjoitetaan välineillä, jotka eivät pysty erottelemaan kaloja. Avomeriolosuhteissa valikointi onkin lähes mahdotonta ja usein hankalaa myös rannikolla.

Erityisesti ammattikalastajat tuntevat toimeentulonsa ja elinkeinonsa uhatuksi, kun puhutaan kiintiöiden pienentämisestä.

Korhonen kuitenkin muistuttaa siitä, että enemmän kuin kiintiöiden pieneneminen kalastajien tuloihin vaikuttaa se, että kaupat eivät huoli Itämeren lohta.

Niin S-ketju kuin K-ketju ovat päättäneet WWF:n suosituksiin pohjautuen olla myymättä Itämeren lohta. Kauppaketjuihin on vaikuttanut asiakkaiden asettama paine.

Rasvaevät voisi leikata

Korhonen ei kuitenkaan mene mukaan ammattikalastajien huolen vähättelyyn.

– Olemmekin esittäneet istutuskalan rasvaevän leikkaamista, jolloin istutuskala olisi tunnistettavissa ja niin sitä saataisiin myyntiin. Se maksaa jonkin verran, muttei mahdottomasti, ja sillä päästäisiin tästä iänikuisesta jappasusta, Korhonen sanoo.

Hän toteaa, että jos lohta pyydetään, ei ole järkevää pyytää sitä merestä ja myydä muutaman euron kilohintaan.

– Joissa sen hinta nousee satoihinkin euroihin kilolta, kun sitä lasketaan esimerkiksi työllisyysvaikutukset mukaan matkailun saralla. Elinkeinotoiminnan kannalta se on järkevämpää. Aina puhutaan, että pitää pystyä nostamaan jalostusarvoa ja tässä niin pystyttäisiin tekemään ihan omilla päätöksillä. Ei tarvitsisi myydä lohta bulkkihintaan.

Hän toteaa, että jokikalastuksessa pystytään myös hallitsemaan kalastuksen määrää.

Maanantaina eduskunnassa järjestetyssä seminaarissa yrittäjät ja päättäjät visioivatkin kalastusmatkailusta Suomelle isoa liiketoimintaa ja tuhansia työpaikkoja.

– Kalastusmatkailua syntyy, jos vesissä on kaloja, tiivisti yrittäjä ja urheilukalastaja Pekka Sivonen.

Sivosen mukaan Suomeen voidaan kehittää kalastusmatkailusta satojen miljoonien eurojen kasvava toimiala, joka loisi tuhansia uusia työpaikkoja.