Vasemmistoliitto siirtyi lauantaina Paavo Arhinmäen nuoriin, mutta jo kokeneisiin käsiin.
Vai pitäisikö jalkapallohullun puheenjohtajan kohdalla puhua valmennuksesta. Puoluevaltuuston kokouksessa Arhinmäki hehkutti yhteisen tunteen merkitystä ja korosti, että puolueen ja liikkeen muodostavat jäsenet, kannattajat ja sympparit. Kaikki yhdessä.
Joukkuepelin asiantuntijaa Vasemmistoliitto nyt tarvitseekin. Eronnut puheenjohtaja Martti Korhonen kertoi perjantaina Viikkolehden haastattelussa raadollisesti ja avoimesti, miltä puolueen johtaminen on viime kuukaudet tuntunut. Uusi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki toivoi puoluevaltuuston tiedotustilaisuudessa, ettei koskaan anna samanlaista haastattelua.
Vuonna 1990 perustettu Vasemmistoliitto on kärsinyt eriseuraisuudesta melkein koko olemassaolonsa ajan. Rauhaa riitti aivan ensimmäisiksi vuosiksi, kun oppositiopuolueen eteen ei tullut vaikeita asioita. Riitely alkoi kuitenkin jo ennen Lipposen hallitusta suhtautumisesta Euroopan unionin jäsenyyteen. EU on sittemmin muodostunut pysyväksi kiveksi puolueen kengässä. Niin pysyväksi, että kaksi Vasemmistoliiton kolmesta ensimmäisestä puheenjohtajasta lähti ovet paukkuen integraatioon liittyneiden kiistojen takia.
Jos Paavo Arhinmäki ei saa pelaajiaan toimimaan joukkueena, edessä on keväällä 2011 se kuuluisa viimeinen taisto, jota laulussa on manattu yli sata vuotta.
Joukkuepeli ja se Arhinmäen lupaama vaalivoitto ovat saavutettavissa, jos puolueväki oppii luopumaan jääräpäisistä asenteistaan ja sietämään eri tavalla ajattelevien mielipiteitä. Tässä asiassa oppia voi ottaa SDP:stä. Sinne mahtuvat sekä Liisa Jaakonsaaren että Erkki Tuomiojan Nato-linjat ilman puoluetta repivää riitaa siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Varmaa on, etteivät Vasemmistoliiton EU-kriitikot ryhdy rakastamaan unionia eikä EU:n kannattajista tule sen kriitikoita. Tästä huolimatta yhteiseen joukkoon on mahduttava ja sopeuduttava. Entisen valtiomiehen ohje kelpaa tähänkin tilanteeseen. Sen jälkeen, kun kanta on päätetty, pulinat pois.
Suomessa on jo yli 300 000 työtöntä ja suuri köyhien joukko entisenkin laman jäljiltä. Kannattaa tarkkaan miettiä, onko vasemmistoliittolaisilla näissä asioissa enemmän yhdistävää tekemistä kuin mitä EU erottaa. Jos vastaus on kyllä, niin sitten on aika ryhtyä uudistamaan ja vahvistamaan suomalaista vasemmistoa yhdessä Paavo Arhinmäen kanssa.
Aina murhetta
Maailmaa koettelevan taloustaantuman oikenemisesta on viime viikoilla oltu näkevinään joitain merkkejä. Viime viikolla teollisuusmaiden järjestö OECD ennusti Suomelle siinä mielessä parempia aikoja, että kansantuote laskee ensi vuonna vähemmän kuin kotimaiset ennustelaitokset olettavat.
Niin tai näin, jossain vaiheessa lasku päättyy ja uusi nousu alkaa. Talouspoliittisen keskustelun kiertokulussa päästään siihen vaiheeseen, jossa kasvun pysähtymisen sijasta aletaan taas murehtia kasvun vaikutuksia esimerkiksi ympäristölle.
uutiskirje 