Tuula-Liina Varis
KO-TI Lounatuuli 5 h+k+khh+s+autotalli+varasto 147 neliötä 304 310 euroa. VAAO-talo 5 h+k+khh+s+autotalli/varasto 169 neliötä 348 390 euroa. Kotitalo 156 5 h+k+khh+saunaosasto+autotalli/varasto 156 neliötä 277 860 euroa. Valokaari 119 4 h+k+khh+s+autotalli/varasto 119 neliötä 218 800. Onninkoto 5 h+k+khh+s+autotalli/varasto 192 neliötä 386 070. Puu Villa 6 h+k+khh+s+autotalli/varasto 207 neliötä 470 690 euroa. Ja niin edelleen.
Asumisunelmat ovat täällä taas laajojen kansanjoukkojen tirkisteltävänä pääsymaksua vastaan, tällä kertaa ensi viikonvaihteessa Valkeakoskella avautuvilla asuntomessuilla. Monenlaisia koteja on tarjolla: energiataloudellisia, käyttäjäystävällisiä, auringonvaloa hyödyntäviä, kerskarakentamista vastustavia, kustannustehokkaita, helppohoitoisia, kokonaisvaltaisesti turvallisia, joustavia, tilaratkaisultaan mielenkiintoisia, asukkaidensa näköisiä, elämyksellisiä. Ja niin edelleen.
Yhdessä suhteessa kaikki tarjottavat asunnot ovat samanlaisia: ne täytyy ostaa. Ja kaikki jumalattoman kovaan hintaan. Alle 200 000 euron ei saa kuin pienen rivitalokämpän, suurin osa edullisimmistakin omakotitaloista on hinnaltaan lähempänä 300 000 kuin 200 000 euroa. Kustannusarvioihin ei ole laskettu tontin hintaa eikä mahdollisia paalutus- ja louhintatöitä, ei myöskään pihaa ja sen rakenteita.
Kuka kumma näitä taloja pystyy ostamaan? Sitä ihmettelen vuodesta toiseen, vaikka en koskaan käy asuntomessuilla, en käynyt edes niillä, jotka järjestettiin taannoin omassa kotikaupungissani. Luen kuitenkin aina tarkkaan muiden lehtien kylkiäisenä tulevan virallisen messuluettelon. Ja silmäilen myös kohdalle osuvat naistenlehtien, sisustuslehtien, perhelehtien yms. nimikkotalojen sisustusesittelyt, vaikka ne ovatkin tuotemainontaa tuotemainonnan päälle.
Asuntomessuista on tullut tavalliselle kansalle tavoittamattomien unelmien näyttämö, vaikka systeemi olisi hyvin voinut kehittyä myös toisin: erilaisten asumismuotojen ja omistusmuotojen, todellisten vaihtoehtojen esittelyfoorumiksi.
Teknisiä innovaatioita messuilla kyllä toteutetaan, mutta sosiaalisia, asuntopoliittisia ei ollenkaan. Miksei messuja voisi rakentaa joskus kokonaan muulle kuin kovan rahan omistusasumisen pohjalle? Miksei asuntomessualueella voisi sijaita myös asuinyhteisö? Miksei pienille tonteille vieri viereen rakennettujen omakotilinnoitusten sijaan suunnitella kylämäistä yhteisöä, johon liittyisi myös palvelurakentamista: kauppa, sivukirjasto, päiväkoti… Väestön ikärakenne muuttuu radikaalisti, mutta messualueilla tunnutaan elävän ikuisesti kahden vanhemman, kahden lapsen ja kahden auton ydinperhe-elämää. Mistä niitä riittääkin, näitä hyväosaisia ydinperheitä valloittamaan kaikki ne satojen neliöiden unelmatalot?
Ei niitä riitäkään. Sehän on nähty, kun messujen jäljiltä on jouduttu ponnistelemaan kiinteistöjen myymiseksi. Monin paikoin se on vienyt vuosia.
Miksi asuntomessut, niin taajaan kuin niitä pidetään, todellakaan esittele mitään yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, rahoituksellisesti ja elämäntavan kannalta uutta?
Siksi, koska suomalainen asuntopolitiikka on lähes täysin pankkien ja rakennusfirmojen bisnestä. Tässä suhteessa poikkeamme olennaisesti kaikista muista pohjoismaista ja taidamme olla aikamoinen poikkeus koko Euroopassa.
Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja muilla tiheästi asutuilla alueilla asuntojen hinnat ovat aikaa sitten karanneet tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Ihmiset ovat asuntolainoineen niin tiukilla, että jos työttömyys tai lomautus iskee, saman tien lähtee alta elämän tärkein turvasatama: koti.
Hei Paavo Arhinmäki, olet nuori ihminen, maineeltasi punavihreä. Olisiko mahdollista, että sinun johtajamasi Vasemmistoliitto lähtisi todella radikaalisti pohtimaan asuntopolitiikkaa, asumisen vaihtoehtoja, asumisen ideologiaa? Asumisyhteisöjä, erilaisia rahoitus- ja omistusmalleja? Olisiko aika katkoa ne sortovallan kahleet, jotka sitovat kansalaiset pankin torppareiksi parikymppisistä eläkeikään?
Vai pelätäänkö, että kaikkien muiden asumismallien paitsi yksityisen omistusasumisen taustalla haamuilee sosialismin aave?
Erinomaisessa kolumnissaan (HS 1.7.) Tuomas Nevanlinna ehdottaa, että vasemmisto sosialismi-sanan karttamisen sijaan ottaisi sosialismin kattotermikseen, lähtökohtana universalismi, tasa-arvo ja riiston lakkauttaminen. Hän ehdottaa ”monikärkistä” sosialismia, joka perustuu vain osittain valtion varaan. ”Sosialistista on rakentaa ja kehittää (vaikkapa) osuuskuntatoiminnan, pienyrittämisen, uudenlaisten osaamiskollektiivien, nettiyhteisöjen ja infrastruktuurien yhteisomistuksia suurpääoman vallan kustannuksella”, kirjoittaa Nevanlinna.
Nevanlinna toteaa, että vaikka keskustajohtoinen suunnittelusosialismi ei enää ole vaihtoehto, muita vaihtoehtoja kapitalistiselle menolle on vaikka kuinka paljon: perustulo ja muut radikaalit sosiaalipoliittiset uudistukset, patentti- ja tekijänoikeuslakien uudistaminen, kokonaisvaltaisesti ekologinen energiapolitiikka, ay-liikkeen uudistaminen, prekariaatin systemaattinen edunvalvonta.
Asuntopolitiikka, koko asumisen ideologia kuuluu tälle listalle ilman muuta.
uutiskirje 