Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy viidelle suurelle erityisvastuualueelle eli ervalle, jotka toimivat kuntayhtymien tavoin. Tämä Uudistus on ammattiliitto JHL:n toimialajohtajan Teija Asara-Laaksosen (vas.) mukaan todella iso haaste demokratialle.
Vaikka palvelujen antaminen jää yhä kunnille, päätösvalta sote-palvelujen järjestämisestä siirtyy niiltä pois. Asara-Laaksonen patistaakin miettimään, mitä valtaa kunnille oikeasti jää, kun niiltä menee selvästi isoin tehtäväalue eli sote-palvelut.
– Nyt tarvitaan kuntademokratian vastaisku, kunnallisen osallistumisen renessanssia. Se edellyttää parempia osallistumisen mahdollisuuksia sekä kuntalaisille että kunnan työntekijöille.
– Demokratia on paras keino käydä iskuun valtapakoa ja kylmää tehokkuuspolitiikkaa vastaan.
Kovin hyvältä ei hänen mukaansa tällä hetkellä näytä.
– Sekä hallitus- että oppositiopuolueiden piiristä on kuultu varomatonta suitsutusta sellaiselle sote-uudistukselle, jonka yksityiskohdista ei vielä tiedetä juuri mitään. Tuntuu siltä, että suitsuttajat olisivat vain tähyämässä seuraavaan hallitukseen hinnalla millä hyvänsä.
Asara-Laaksonen näkee uuden mallin uhkana sen, että päätöksenteko etääntyy kuntalaisista. Valtaa valuu avoimesta demokratiasta erilaisille yhtymähallituksille. Palvelujen tuotantotavasta riippuen valtaa voi välillisesti siirtyä jopa liikesalaisuuden piiriin yksityisille yrityksille.
– Yhteys kuntalaisiin katkeaa, puhumattakaan palveluja tuottavista työntekijöistä.
Avoimuus tärkeätä
Avoimuuden väheneminen voi hämärtää julkisten palvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuuta. Pahimmillaan tämä voi johtaa perusteettomaan, jopa poliittisista intresseistä lähtevään ulkoistamiseen. Se vahingoittaisi palvelujen tuloksellisuuden kehittämistä.
– Useat kyselyt viime vuosilta kertovat, että kansalaiset eivät tätä halua. Suomalaisten etu on, että julkiset hyvinvointipalvelut tuotetaan edelleen valtaosin kuntien ammattitaitoisen henkilökunnan työnä, lähipalveluina.
Toimiva demokratia vaatii Asara-Laaksonen mukaan maallikkoluottamushenkilöiden osallistumista päätöksentekoon. Mitä enemmän heitä on mukana, sitä paremmin päätöksenteossa ymmärretään hyvinvointipalvelujen käyttöarvo, jota ei voi aina rahassa mitata.
– Ihmisten väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat liian isot. Epätasa-arvoa on myös palvelujen saatavuudessa ja laadussa.
– Kuitenkin palvelut ovat tasa-arvon kannalta entistäkin tärkeämpiä juuri nyt, kun hallituksen tuoreet toimet heikentävät kaikkein pienituloisimpien, kuten työttömien ja lapsiperheiden asemaa.
”Ei leikkauksia”
Asara-Laaksosen mukaan on tärkeää, ettei sote-uudistus käänny palvelujen leikkaamiseksi. Uudistuksen pitää turvata palvelut ja parantaa niitä; siitähän on liikkeelle lähdetty.
– Tässä demokratian lisääminen on avuksi, sillä se voi parantaa kuntien toiminnan tuottavuutta ja tuloksellisuutta.
– Siksi sote- ja kuntauudistukseen pitää kytkeä lautakuntien ja muiden luottamuselinten lisääminen. Se nostaa hiukan kustannuksia, mutta itse asiassa aktiiviset luottamushenkilöt ovat useimmiten kunnille erittäin edullinen lisäresurssi.
Yksi lukuisista avoimista asioista sote-uudistuksessa on henkilöstön asema. Todennäköisesti monen työntekijän työnantaja vaihtuu.
– Kuntien ja kuntayhtymien työntekijöiden työsuhdeturvasta on huolehdittava. Yhtä lailla tärkeää on lisätä työntekijöiden mahdollisuuksia aidosti vaikuttaa omaan työhönsä ja palvelujen järjestämiseen uusissa organisaatioissa. Tästä on saatava tulevaan lakiin sitovat kirjaukset, painotti Asara-Laaksonen.
lehti 