Tähdet eivät kerro kohtaloamme

Yhteistä Antti Eskolalle ja Armi Kuuselalle on sekin, että molemmat nousivat julkisuuteen jo 1950-luvulla, Kuusela 17-vuotiaana voittaessaan Miss Universum -kisat Kaliforniassa kesäkuussa1952.

– Kuulin uutisen Armin maailman kauneimmaksi valinnasta ollessani levittämässä Urjalassa lantaa kotipellollani. Olen käyttänyt Armin ja omaa syntymäpäivääni esimerkkinä siitä, että tähdet eivät kerro kohtaloamme. Tosin minulla on sellainen mielikuva, että ollessani Hämeenlinnassa armeijassa 1955, olin vartioimassa junavaunua, jossa Armi ja Gill Hilario olivat Suomen vierailullaan.

Antti Eskola on käyskennellyt 1950-luvun puolivälistä lähtien keskeisten henkilöiden seurassa ja ollut itse intohimoisesti vaikuttamassa suomalaisen henkiseen ilmapiiriin.

Viisi vuotta sitten ilmestyneessä muistelmateoksessaan Mikä henki meitä kantaa? (Tammi) Eskola jakoi ajattelijan uransa neljään jaksoon: kokeellisen sosiaalitieteen menetelmien kehittelijä, liberaali-vasemmistolainen yhteiskuntakriitikko, professori sekä uskonnon tarkastelija. Näiden ”metodologisten apuhahmojensa” kautta hän tarkastelee elämäntyötään kyseisessä teoksessa.

Eskola pohdiskelee, että jos kesämökillä soutuveneeseen pääseminen alkaa olla niin hankalaa, että en voi enää iltapäivällä kalastaa, ei pidä jäädä sen logiikan vangiksi, joka tekee tästä suuren tappion ja murehtimisen aiheen:

”Palaan ajatuksissa nuoruuteeni, jolloin en kalastellut, koska kalavesiä ei ollut lähelläkään. Miksi en ollut siitä lainkaan onneton? Mitä hauskaa sen sijaan tein?”

Aktiivisia yhä pitempään

Eskola on korostanut, että vanhenevan väestön edut eivät ole vastakkaiset esimerkiksi lapsiperheiden kanssa ja kuitenkin tätä vastakkainasettelua ylläpidetään.

– Vanhukset koetaan taloudellisena rasitteena niin sanotulle yhteiskunnalle, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Tässä jää pois se, mitä kaikkea ikäihmiset ovat tehneet elämänsä aikana yhteiskunnan eteen. Se on hyvin yksipuolinen kuva, kun kiinnitetään huomio ainoastaan siihen, mitä heidän hoivaamisensa nyt maksaa yhteiskunnalle.

– Ihmiset ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia yhä pitempään. Kuka tekee vapaaehtoistyötä, kuka on omaishoitajana, itse kirjoitan vielä kirjoja.

Eskolan mielestä elämme eräänlaista kulttuurista murroskautta, koska aikaisemmin ei ihmiskunnan historiassa ole keskimääräinen elinikä ollut näin korkea.

– Isäni oli syntynyt 1885, ja hän eli 85-vuotiaaksi, vuonna 1899 syntynyt äitini eli yli 84-vuotiaaksi. Vanhempieni ikäluokasta monet kuolivat keuhkotautiin, ja suuri lapsikuolleisuus alensi keskimääräistä elinikää.

Välineet ja identiteetti

Eskola korosti viime syksynä pidetyillä Hopeamarkkinoilla, että tämän päivän vanhukset ovat eläneet aivan toisenlaisessa maailmassa kuin ne, jotka nyt suunnittelevat heille apuvälineitä

– Vanhuksen elämään tietynlainen hitaus voi tuoda turvallisuutta. Apuväline ei saa olla sellainen, mikä saa hätääntymään. Mistä joku nuori teknologi voi tietää mistä minä, ikäihminen, saan tukeni ja iloni?

Eskolan mielestä on väärin, että ikäihmiset erilaisine elämänhistorioineen ja tarpeineen nähdään tilastoissa tasaisen harmaana vanhusväestönä. Erilaisuus huomataan vasta silloin, kun vanhuksista puhutaan markkinana, tuottoisina senioreina ja kasvavana bisnesmahdollisuutena. Pelkkä tekninen tieto ja liiketaloudelliset oivallukset eivät kuitenkaan suunnittelijalle ja yrittäjälle riitä, vaan täytyisi ymmärtää myös vanhusten arkea.

Vanhusten kotihoitoa korostavassa keskustelussa nostetaan esiin teknologia, jonka avulla säästetään yhteiskunnan varoja. Eli vanhukset haluttaisiin jättää oman onnensa nojaan robottien kanssa.

– Minun ikäiseni ihmiset ovat epäluuloisia keksintöjä, ja varsinkin tietoteknologisia keksintöjä kohtaan, koska ne ovat useimmiten hankalia. Yksinkertaiset keksinnöt kelpaavat, kun omia vaivoja tulee. Itse huolin kepin, kun kihti alkoi vaivata ja vaimoni hyväksyi rollaattorin, kun hän ei kyennyt kävelemään. Kun sormista voimat vähenevät, on hyvä, kun on käytössä vempain, jolla saa kätevästi vaikka kossupullon korkin auki. Keksintöjen mainostamisen ei pitäisi kuitenkaan mennä tarpeiden edelle.

Eskolan mielestä apuvälineissä pitää ottaa huomioon myös, mitä ne merkitsevät ihmisen identiteetille. Rollaattori, kävelysauvat, kävelykeppi tai pyörätuoli eivät ole pelkästään välineitä, vaan ne viestittävät monesta asiasta.

– Vaikka kävelysauvat esimerkiksi talvella liukkailla keleillä kävellessä ovat varmasti hyvät apuneuvot, itse en ole suostunut niitä vielä käyttämään, vaikka minulla sellaiset on. Ajattelen, että niiden kanssa liikkuessani ihmiset ajattelevat Eskolan nyt yrittävän näytellä jotain sporttisen nuorekasta ikämiestä.

Itsemurha ei ole synti

Eskola oli 1964 perustetun Sosiologia-lehden ensimmäinen päätoimittaja ja Klaus Mäkelä lehden ensimmäinen toimitussihteeri.

– Meidän piti osallistua Klasun kanssa lehden 50-vuotisnumeron toimittamiseen, mutta Klaus kuoli joulukuussa syöpään ja hanke jäi. Minulle Klausin kuolema oli henkilökohtaisesti suuri menetys.

– Teen havaintoja ja muistiinpanoja elinpäivistäni ja voimistani. Se antaa mieltä elämiselle. Mihin henki meitä kantaa -kirjani oli eräänlainen elämäkerta, joten siihen aiheeseen en enää palaa. Nyt kirjoittelen pienoisesseitä oman ajatteluni tueksi.

Jokin aika sitten Eskola kirjoitti hoitotahtonsa, jonka tutkijakollegat Leena Kurki ja Juha Suoranta allekirjoittivat.

– Tietenkin lääkäri viime kädessä ratkaisee, miten asiat menevät. Uskon kuitenkin, että hoitotahto helpottaa omaisia päätöksenteossa, jos sellaisen eteen joudutaan. Eutanasiaan minulla ei ole yleistä eikä vahvaa kantaa. Omalta kohdaltani toivon, että löytyisi ystävällismielinen lääkäri, jos en itse enää voi ottaa henkeä itseltäni pois, mikäli kärsimykset ovat sietämättömät.

Eskola huomauttaa, että esimerkiksi Raamatussa ei itsemurhaa pidetä syntinä, jos kovan paikan tullen ottaa hengen itseltään.

– Se on tietenkin murheellinen juttu, mutta ei uskonnollisessa mielessä synti. Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Jouko Sihvo on käynyt läpi Raamatun itsemurhatapaukset. Uudessa testamentissa on vain Juudas Iskariotin hirttäytyminen, vanhassa testamentissa kymmenkunta tapausta. Simson on eräänlainen itsemurhapommittajien esi-isä. Vasta kirkkoisä Augustinus tulkitsi 400-luvulla itsemurhan synniksi. Eli Raamatun pohjalta ei eutanasiaa voida tuomita synniksi.

Nuoret poliitikot ilahduttavat

Jos olisit nyt 20-vuotias ylioppilas valitsemassa elämänuraa, mihin suuntaisit näillä nykyisillä tiedoillasi ja kokemuksellasi?

– Aika lailla varmaan suunta olisi sama. Yhden kohdan kyllä korjaisin, eli lähtisin ehdottomasti opiskelemaan ulkomaille. Kansainvälistyminen on ollut niin suuri muutos, että kieliä ja kulttuureja pitäisi opiskella. Omalla alallani eli sosiaalipsykologiassa tilanne on normalisoitunut ja tasaantunut sitten 1950–60 -luvun. Kaikenlaisia ismejä putkahtaa esiin tasaisin väliajoin niin, että uusi sukupolvi saa tehdä sen pakollisen isänmurhan edeltäjiinsä.

Vasemmistolaisena Eskola sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että vasemmistoliitosta on aina jokaisissa vaaleissa löytynyt ehdokas, jota on ollut luontevaa äänestää.

– Ilahduin aikoinaan Anna Kontulan väitöstilaisuudessa, miten nuoren polven edustajat hahmottavat yhteiskuntaa. Kontulan ehdotuksesta äänestin Li Anderssonia EU-vaaleissa, ja iloitsen siitä, miten nämä nuoret ehdokkaat ovat ylläpitäneet kiinnostustani päivän politiikkaan.

Pari vuotta sitten keittiön pakastimen oikosulusta aiheutuneen tulipalon vuoksi Eskolalta tuhoutui hänen omien laskujensa mukaan 1 656 rakasta kirjaa.

– Kuten asiaan kuuluu, parhaat kirjat paloivat. Koska ne olivat korvaamattomia, en hakenut niistä vakuutusyhtiöltäkään mitään korvausta. Kerron tapauksesta kirjassani Vaikka en niin kuin kirkko opettaa.