Oulun yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan mukaan Suomessa tapahtuu nykyisin keskimäärin 17 alaikäisen itsemurhaa vuosittain. 1990-luvun alusta lähtien poikien itsemurhat ovat vähentyneet ja tyttöjen lisääntyneet. Poikien itsemurhakuolleisuus on korkeampi kuin tyttöjen, mutta ero on parin vuosikymmenen aikana pienentynyt yli kuusinkertaisesta kaksinkertaiseksi.
Lääketieteen lisensiaatti Anniina Lahti väittelee Oulun yliopistossa 10.10. Psykiatrian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on suomeksi Epidemiologinen tutkimus lasten ja nuorten itsemurhien erityispiirteistä Suomessa.
Väitöskirjatyössä selvitettiin alle 18-vuotiaiden suomalaislasten ja -nuorten itsemurhakuolleisuuden muutoksia viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Lisäksi tutkittiin entisen Oulun läänin alueella tapahtuneiden alaikäisten itsemurhien erityispiirteitä.
Tyttöjen itsemurhat väkivaltaistuneet
Väitöksen mukaan alaikäisten itsemurhien tekotavoissa on tapahtunut muutoksia. Tyttöjen itsemurhat ovat väkivaltaistuneet. Tämä saattaa selittää itsemurhien lisääntymistä, koska tyttöjen itsemurhayritykset ovat suhteellisen yleisiä ja väkivaltainen tekotapa johtaa todennäköisesti kuolemaan.
Yksittäisistä tekotavoista hirttäytyminen ohitti myrkyttäytymisen tyttöjen yleisimpänä itsemurhan tekotapana 1990-luvun alun jälkeen. Viime vuosina liikenneitsemurhat, erityisesti junan alle jättäytyminen, ovat kuitenkin nousseet yleisimmäksi tekotavaksi sekä tytöillä että pojilla. Aiemmin pojilla ampuminen on ollut yleisin itsemurhamenetelmä.
Poikien itsemurhakuolleisuus on Pohjois-Suomessa muuta Suomea korkeampi. Tekotapojen mukaan tarkasteltuna ero johtuu ampumisitsemurhista, sillä niiden osalta itsemurhakuolleisuus on Pohjois-Suomessa kolminkertainen. Muissa itsemurhan tekotavoissa ei ole vastaavaa alueellista eroa.
Öinen laskuhumala altistaa
Tutkimus alaikäisten itsemurhien erityispiirteistä osoitti, että joka kuudes itsemurhan tehneistä nuorista oli jossain vaiheessa elämäänsä ollut psykiatrisessa osastohoidossa. Aiempi itsetuhoisuus ja viiltely oli yleisempää tytöillä kuin pojilla.
Puolet alaikäisistä oli humalassa itsemurhahetkellä, ja valtaosa päihtyneenä tehdyistä itsemurhista tapahtui laskuhumalassa ilta- ja yöaikaan. Poikien ampumisitsemurhat olivat huomattavasti yleisempiä syksyllä kuin muina vuodenaikoina.
Vakavassa itsemurhariskissä olevien lasten ja nuorten tunnistaminen on haasteellista, koska itsemurha on monitekijäinen ja syiltään yksilöllinen tapahtuma. Pohjois-Suomen näkökulmasta katsottuna nuorten miesten ampumisitsemurhariski korostuu entisestään syksyisin. Alaikäisten alkoholinkäytön vähentäminen on tärkeää itsemurhien ehkäisytyössä, Lahti päättelee.
lehti 