Kylmän sodan termi suomettuminen on tänä vuonna tehnyt paluun kotimaiseen, ja myös kansainväliseen, poliittiseen keskusteluun.
Suomettumiselle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta se viittaa Suomen sopeutumiseen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin YYA-sopimuksen kaudella. Yhdysvalloissa suomettumista tarjottiin viime talvena malliksi Ukrainalle hoitaa suhteensa Venäjään. Suomessa kansanedustaja Ville Niinistö (vihr.) herätti muutama viikko sitten paljon pahennusta väittämällä Financial Times -lehdessä, että hallituksen ydinvoimalinjauksessa Fennovoiman osalta oli suomettumisen henkeä.
Verkkolehti Politiikasta.fi kysyi joukolta tutkijoita, miksi suomettumisesta puhutaan juuri nyt.
Maanpuolustuskorkeakoulun professorin Juha Mäkisen mukaan suomettumisleimailulla pyritään kiistämään Suomen menestystarina.
”Tässä diskurssissa Suomi on ´hyväntahtoinen hölmö`, joka ei esimerkiksi heti EU-jäsenyyden jälkeen ymmärtänyt parastaan ja liittynyt Natoon. Tässä ikään kuin ´nollataan` tuon ajan ja kulttuurin sekä maailmanpoliittisen tilanteen erilaisuudet”, Mäkinen kirjoittaa vastauksessaan.
Aleksanteri-instituutin vanhemman tutkijan Anna-Liisa Heusalan mukaan suomettumiskeskustelua käytetään Suomen oman turvallisuuspoliittisen kamppailun keppihevosena.
”Osa keskustelijoista katsoo, että suomettuneisuuden aika ei yksinkertaisesti pääty ennen kuin Suomi on liittynyt puolustusliitto Natoon. Suomettuneisuudella ratsastavat poliitikot, toimittajat, blogistit, kulttuuripersoonat ja tutkijat.”
Heusala pitää suomettuneisuuskeskustelua nykymuodossaan haitallisena tarpeellisille turvallisuuspoliittisille ratkaisuille.
Maanpuolustuskorkeakoulun Juha Mäkinen katsoo, ettei suomettumisesta puhuminen ole sattumanvaraista.
”Suomettumisleimalla halutaan osoittaa esimerkiksi Suomen paikka yksinomaan osana länttä ja selkänsä itään kääntäneenä. Ja esimerkiksi Naton jäsenenä.”
uutiskirje 
