Vasemmistoliiton ryhmäpuheen Helsingin valtuuston vuoden 2015 talousarvion käsittelyssä pitänyt ryhmän johtaja Veronika Honkasalo summasi, että tiukaksi tehdystä budjetista neuvottelijoilla ei ollut lainkaan liikkumavaraa.
– Aikaisemmin keväällä raamineuvotteluissa turvattiin kuitenkin varhaiskasvatuksen tilanne ja nyt syksyllä opetuksen. Nämä olivat suurimpia syitä Vasemmistoliitolle olla mukana sovussa.
Tähän ilonaiheet Honkasalon mukaan loppuvatkin.
Vääränlaista säästämistä
Vasemmistoliitolle on Honkasalon mukaan selvää, että matalasuhdanteen aikana Helsingin tulisi laajentaa eikä supistaa toimintaansa. Säästäminen vain pahentaa tilannetta. Honkasalo esitti pari esimerkkiä:
– Helsinki maksaa sakkomaksua yli 30 miljoonaa euroa Kelalle siitä, ettei se pysty hoitamaan pitkäaikaistyöttömien tilannetta kuntoon. Mitä jos Helsinki olisikin käyttänyt vaikka osan tuosta 30 miljoonasta työllistämisen hoitoon palkkaamalla työttömiä kaupungin omaan toimintaan?
– Mitä jos Helsinki ottaisi tosissaan oppia Imatran-mallista, ja satsaisi kunnolla ennaltaehkäiseviin palveluihin? Kun ihmiset saavat riittävän ajoissa tukea, apua ja tietoa tarjolla olevista palveluissa, saadaan pitkällä aikavälillä vähennetty esimerkiksi lastensuojelun raskaimpia menoja. Vaikutukset eivät näy heti, vaan vasta vuosien viiveellä.
– Emme voi samanaikaisesti toisella kädellä vähentää esimerkiksi sijoituksia ensi- ja turva- ja koulukoteihin, ja toisella kädellä lisätä ennaltaehkäiseviä palveluita.
Talouspolitiikan suuntaa muutettava
Vasemmistoliitto pitää Helsingin talouspoliittista suuntaa erittäin huolestuttavana.
Budjettineuvotteluissa puolueen edustajat ajoivat Honkasalon mukaan sitä, että matalasuhdanteessa kaupunki investoisi ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluihin.
– Tämä kaipaa rinnalleen yhden prosentin tuottavuustavoitteesta irtautumista. Lisätulojen saamiseksi ryhmä esitti veroprosentin maltillista nostamista 0,25 prosenttiyksiköllä.
Erityisesti kokoomus on arvostellut veronprosentin korottamista siitä, että se syö ostovoimaa.
– Tämä perustuu ohuelle ymmärrykselle taloudesta, sillä kritiikissä ei huomioida kokonaiskulutuksen roolia. Tällöin unohtuu myös se, että ansiotulovähennyksen vuoksi kunnallisveron nosto on ainakin ansiotuloja saavilla progressiivinen – se ei ole puhdas tasavero. Maltillinen veronkorotus ei tuntuisi kaupunkilaisen kukkarossa kuin pienoisena muutoksena.
Mittareita ei löydy kaikkeen toimintaan
Veroprosentin nosto tarkoittaa tuottavuustavoitteesta irtautumista. Honkasalon mukaan vasemmistoliitto korosti neuvotteluissa sitä, ettei tuottavuustavoite nykyisellään kasvata tuottavuutta, varsinkaan soten, opetuksen ja varhaiskasvatuksen puolella.
– Sen sijaan näyttää siltä, että tuottavuuden nimissä ajetaan alas palveluita tai heikennetään niitä. ”Tuottavuus” on aina päämäärien ja niiden saavuttamiseen kohdennettujen resurssien suhde. Tuottavuustavoite johtaa siihen harhaan, että kaikki toiminta olisi laskettavissa mittareilla ja numeroilla.
Tuottavuustavoitetta voi Honkasalon mukaan arvostella sitäkin vasten, että Helsinki on juuri nyt omaisuutensa suhteen huomattavan varakas, se saa halpaa lainaa.
Neuvotteluissa Vasemmistoliitto vaati myös, että investointikaton vaikutukset kaupungin asuntotuotantoon, korjausrakentamiseen ja muihin kaupungin kasvun kannalta tärkeisiin investointikohteisiin arvioidaan. Investointikatto ei saa olla syy korjausvelan kasvamiseen jo rakennetuilla alueilla. Investoinnit uusille alueille ovat tarpeen, mutta jo olevasta omaisuudesta on kannettava vastuu.
Puolivälitarkastelussa näytön paikka
Vasemmistoliitto aikoo Honkasalon mukaan vaatia strategian puolivälitarkastelussa arviota siitä, miten tuottavuustavoite on vaikuttanut strategian muiden tavoitteiden toteutumiseen, esimerkiksi terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen.
– Haluamme myös arviot siitä, miten tuottavuustavoite on vaikuttanut erityisesti soten, opetuksen ja varhaiskasvatuksen toimintaan, jossa väestönmäärien kasvut painottuvat eri tavalla kuin koko kaupungissa. Lisäksi haluamme selvitykset siitä, miten tuottavuustavoite on vaikuttanut henkilöstön työhyvinvointiin, palveluiden saatavuuteen ja laatuun ja minkälaisia sukupuolivaikutuksia tuottavuustavoitteella on ollut.
– Ajamme puolivälitarkastelussa myös sitä, että kaupungin asettamaa investointikattoa tarkastellaan kriittisesti. Miten investointikatto on esimerkiksi vaikuttanut Helsingin 5000 asunnon tuotantotavoitteeseen?
Vasemmistoliittoa huolestuttaa erityisesti Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuva alibudjetointi. Siitä kärsivät erityisesti heikoimmassa asemassa olevat.
– Tuottavuuden parantaminen ei saa tapahtua palveluiden kustannuksella, siksi talouspoliittista suuntaa on muutettava. Mutta tiedämme myös sen, ettemme saa tätä muutosta aikaan yksin ja siksi odotuksemme muiden ryhmien suhteen ovat nyt korkealla.
lehti 