Ensimmäisillä parisuhteensa rekisteröineillä homoseksuaaleilla oli torstaina 3.3.2012 mahdollisuus kymmenvuotisjuhliin. Parisuhdelaki astui voimaan maaliskuun ensimmäisenä 2002.
Sitä edelsi kymmenen vuotta kestänyt poliittinen kamppailu, jossa tietä tasa-arvolle raivasi Vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala. Hän teki ensimmäisen lakialoitteen rekisteröidystä parisuhteesta jo vuonna 1993.
Asenteiden suuresta muutoksesta kertoo, että Ojalan aloitteen allekirjoittajina oli vain vasemmistoliittolaisia, vihreitä, demareita sekä RKP:tä edustanut Jörn Donner. Kolme vuotta myöhemmin Ojalan uudessa parisuhdealoitteessa olivat kokoomuksesta mukana Sirpa Pietikäinen ja Kirsi Piha, mutta lakia ei saatu aikaan Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa kokoomuksen vastustuksen vuoksi.
Lipposen toinen hallitus lakiesityksen teki ja eduskunta sen hyväksyi äänin 99–84.
Vuonna 2012 avioliiton ja adoptio-oikeuden samaa sukupuolta oleville sallivan lakiesityksen ensimmäinen allekirjoittaja on kokoomusministeri Alexander Stubb.
Ojalan mukaan torjunta hänen ensimmäistä lakialoitettaan kohtaan ei ollut eduskunnassa aivan niin suurta kuin allekirjoitusten vähäisyys antaa ymmärtää. Hän pitää nyt itsekin aloitetta siinä ajassa aika rajuna, koska siihen sisältyi myös adoptio-oikeus samaa sukupuolta oleville.
Monia asioita hoidetaan yhtä aikaa
Outi Ojala kertoo ajautuneensa kymmenen vuotta täyttäneen parisuhdelain kummitädiksi koska piti muutenkin ihmisoikeusasioita esillä. Lakialoitteen valmistelussa SKDL:n entisen pääsihteerin Jorma Hentilän ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin Jyri Kuuselan taustatyö olivat kullanarvoisia, Ojala kiittää.
Kun tänään kirjoittaa lehteen homoseksuaalien oikeuksista, välittömästi tuleva nettipalaute on myrkyllistä. 1990-luvulla palaute oli hitaampaa, mutta sisällöltään samanlaista: eikö ole tärkeämpiä asioita?
– Kun vuonna 1993 elettiin lama-aikaa, niin reagointi oli sitä, että puhuvatko ne vain näistä asioista, Outi Ojala kertoo.
– Mutta eihän se niin ole. Yhteiskunnassa täytyy hoitaa monia asioita yhtä aikaa. Jos lama sallisi ihmisoikeuskysymysten unohtamisen, niin se olisi varsin lyhytnäköistä. Ei voi olla niin, että yhteiskunnassa juostaan aina vain yhden asian perässä.
Parisuhdelain edistäminen ei estänyt Ojalaa pitämästä esillä myös niitä ”tärkeämpiä” asioita:
– Kyllä minä samaan aikaan puhuin erinomaisen vahvasti myös heikompiosaisten ja työllisyyden puolesta.
Polvirukoilijat vastustivat
Vielä syksyllä 2001 ei ollut mitenkään varmaa, että Lipposen hallituksen parisuhde-esitys hyväksytään eduskunnassa.
– Kyllä me jännitimme ihan viimeiseen saakka. Siinä oli aikamoinen vastakampanja, eduskuntatalon edessä oli polvirukoilijoita. Oli epäselvää, miten kansanedustajien rohkeus riittää, Ojala muistelee.
Kansanedustajille tuli kiihkeää palautetta sekä lain puolustajilta että vastustajilta. Mukana oli poikkeuksellisen paljon henkilökohtaista herjaamista.
– Ei suoraan henkeä ja terveyttä uhkailtu, mutta kadotuksella kylläkin ja minua nimitettiin antikristukseksi. Tuli myös hävytöntä roskapostia eritteillä. Mistään muusta asiasta ei tullut vastaavaa. Se oli tavattoman ahdistavaa.
Maaseudulta kannustusta
Ojala korostaa, että samaan aikaan tuli myös paljon positiivisia viestejä. Erityisesti maaseudulta äidit ja asianosaiset pitivät tärkeänä, että jotkut uskaltavat puhua näistä asioista.
– Kaikesta inhottavasta palautteesta huolimatta tuli myös paljon palautetta, joka kannusti jatkamaan.
Ojalalta on tietysti turha kysyä, pitäisikö eduskunnan hyväksyä 76 kansanedustajan lakialoite. Mutta kysytään, että onko aika nyt kypsä myös samaa sukupuolta olevien avioliitoille ja adoptio-oikeudelle.
– Toivoisin luterilaisen kirkon seuraavan sitä esimerkkiä, miten muissa pohjoismaissa on toimittu. Kyllä, sekä adoptio-oikeus että avioliitto-oikeus kuuluu homoille ja lesboille ihan niin kuin muillekin.
lehti 