Valtiotieteen maisteri Maria Ohisalon ja professori Juho Saaren Itä-Suomen yliopistossa tekemässä tutkimuksessa selvitetään ensimmäistä kertaa laajasti ruoka-avussa käyvien ihmisten sosioekonomista taustaa, palveluiden ja tulonsiirtojen käyttöä, hyvinvointia, luottamusta, häpeää ja elämässä pärjäämistä.
Ruoka-apu on vakiintunut Suomessa osaksi epävirallista auttamisjärjestelmää. Siihen turvautuu viikoittain yli 20 000 ihmistä. Tämä käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisemasta tutkimuksesta, johon haastateltiin lähes 3500 leipäjonossa ollutta eri kaupungeissa.
Eläkeläisköyhyyttä ja asuntopolitiikkaa
Leipäjonot ovat yksi suomalaisen huono-osaisuuden ilmentäjistä. Ruokaa hakevat ihmiset luottavat vähemmän viranomaisiin ja muihin ihmisiin ja kokevat hyvinvointinsa heikommaksi.
Vanhemmat avunsaajat kokevat ruoanhakemisen nöyryyttävämmäksi kuin nuoremmat. Naisille ja maahanmuuttajille asiakkuus on hieman nöyryyttävämpää kuin miehille.
Eläkeläisköyhyys ja asuntopolitiikan epäonnistumiset näkyvät leipäjonoissa. Ruoka-avussa käyvät ovat pääasiassa eläkeläisiä, työttömiä tai lomautettuja, muuta väestöä iäkkäämpiä ja hieman useammin naisia kuin miehiä. Lähes 70 prosenttia vastaajista on yli 46-vuotiaita.
Sukupuolijakauma vaihteli jonkin verran kunnittain. Vantaalla ja Porissa ruoanhakijoissa oli enemmän naisia, kun taas Espoossa, Helsingissä ja Jyväskylässä oli ruoanhakijoina hieman enemmän miehiä.
Suurin osa asuu vuokralla ja muuhun väestöön nähden useammin yhden aikuisen kotitalouksissa. Avun hakijat ovat pääasiassa Suomen kansalaisia, mutta ulkomaalaisten suhteellinen osuus on kuitenkin korkeampi kuin koko väestössä.
Sosiaalietuudet eivät kata menoja
Suurin osa ruoka-apua saavista saa myös jotain sosiaaliturvaetuutta. Tuet eivät kuitenkaan riitä kattamaan menoja. Joka viidennelle ei jää mitään käteen asumisen ja ruuan jälkeen.
Joka kymmenes leipäjonossa käyvä ei saa lainkaan sosiaaliturvaetuuksia. Nämä ruoka-avun saajat ovat usein pienituloisia työssäkäyviä, joiden talous on vedetty tiukalle.
Ruoka-avussa näkyy myös sosiaaliturvan alikäyttö, eli tukia ei haeta tai saada, vaikka niihin periaatteessa olisi oikeus. Myös viimesijaisten etuuksien ulkopuolelle pudotaan esimerkiksi velkojen seurauksena.
Tilastoa toimeentulotukea hakeneista mutta kielteisen päätöksen saaneista ei ole olemassa. Sosiaalitoimesta kuitenkin ohjataan asiakkaita kirkon diakoniatyöhön ja epävirallisen avun puoleen.
Työ ei pelasta joutumasta jonoon
Ruoka-avussa käyvistä lähes joka kymmenes määritti itsensä jossain määrin työssäkäyväksi. Tutkimuksen mukaan voidaankin puhua ”working poor” (työssäkäyvä köyhä) -ilmiöstä.
Tutkimuksessa ammutaan alas myös urbaanilegendoja ruoka-avusta. Suurimmalle osalle ruoka-avussa käyvistä ruoka-apu on pärjäämisen kannalta välttämätöntä.
– Tiedämme nyt paremmin, miksi ihmiset päätyvät ruoka-apuun. Päättäjien on syytä ottaa tiedosta koppi ja järjestää kuntien palveluita niin, että ruoka-avussa käyviä autetaan pois ruoka-avun varasta. Ruokakassi auttaa nälkään, ei huono-osaisuuden syihin, painottaa Maria Ohisalo.
uutiskirje 
