Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb avasi ajatteluaan tiistaina Snellman-säätiön seminaarissa pitämässään linjapuheessa. Hän kuvasi Suomen tilaa pysähtyneeksi ja harjoitti itsekritiikkiä hallituksen suhteen, mutta esitteli tulevaisuusvisiotaan melko yleisellä tasolla kuvaamalla politiikan uusia jakolinjoja samalla tavalla kuin juuri ennen itsenäisyyspäivääkin.
Pysähtyneisyydestä Stubb arvosteli hallituksen lisäksi myös yrityksiä, palkansaajajärjestöjä ja Etelärantaa. Eteenpäin ei hänen mukaansa ole päästy siksi, että hallituspuolueilla ei ole ollut yhteistä tilannekuvaa.
– Muistellaanpa vuoden 2011 hallitusohjelmaneuvotteluita. Silloin riideltiin siitä, onko valtiovarainministeriön maalaama tilannekuva liian pessimistinen. Että onko VM:n arvio kestävyysvajeesta liioiteltu. Että tarvitaanko velkaantumisen taittamiseksi sen suurempaa sopeutusta.
– No nyt tiedämme, ettei kasvu tule velkaelvytyksellä tai itsestään ja korjaa ongelmiamme.
Saavutetuista eduista ei luovuta
Vieläkin suurempana ongelmana Stubb piti sitä, että päätöksiä on yritetty tehdä laajalla yhteisymmärryksellä – konsensuksella. Talouden ongelmiin on etsitty lääkkeitä, joista löytyy yhteisymmärrys sekä poliittisen oikeiston että poliittisen vasemmiston välillä. Työmarkkinauudistuksissa on jääty odottelemaan kaikkien eturyhmien yksimielisiä esityksiä.
– Nyt tämä etujärjestöajattelu sementoi Suomen rapistuvia rakenteita. Omista saavutetuista eduista ei olla valmiita luopumaan. Konsensuksella on Suomessa saatu aikaan hienoja tuloksia Korpilammen hengestä lähtien. Nyt tämä alimman yhteisen nimittäjän politiikka uhkaa kuitenkin halvaannuttaa Suomen.
Liike tärkeämpää kuin konsensus
Stubbin mukaan suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka jakaa yhteisen tilannekuvan maan asioista, joka on valmis vaikeisiin päätöksiin silloinkin, kun seminaareissa ja yhteisessä pöydässä istuminen ei tuota tulosta ja hallituksen, joka ei tyydy alimman yhteisen nimittäjän politiikkaan.
– Tulevalla vaalikaudella liike on laajaa yhteisymmärrystä eli konsensusta tärkeämpää. Niin vaikeassa tilanteessa olemme nyt.
Sitä, miten konsensus ohitetaan, Stubb ei maininnut. Hän piti kuitenkin selvänä, että tulevalla hallituskaudella rahamääräisesti suurimmat ratkaisut – kuten sopeutuksen määrä sekä isoimmat kasvupanostusten kohteet – on päätettävä heti hallituskauden alussa. Myös vahvaa rakenteiden uudistamista on jatkettava niin työmarkkinoiden kuin palveluidenkin osalta.
– Yhtenäinen tilannekuva ja tahto näiden olennaisten asioiden hoitamiseen ratkaisevat sen, saako tuleva hallitus liikettä aikaan.
Alhaalta ylös
Positiivisina hyvinvointimalleina Stubb nosti esiin kolme hanketta.
– Esimerkiksi Lastensairaalan hyväksi järjestetty keräys on esimerkki, kuinka ihmiset saavat itse asioita aikaan. Toinen aivan erinomainen esimerkki on eri kaupungeissa leviävät Hätäkahvit-ryhmät, joissa tarjotaan levähdyspaikka vanhemmille arjen kiireiden ja jatkuvan väsymyksen keskellä. Kolmantena esimerkkinä on Tanskassa asuvan Heidi Miettisen Facebookiin perustama Jouluapua-yhteisö, jossa välitetään lahjatoiveita ja apua.
– Yhteistä tässä on se, että nyt asioita tapahtuu alhaalta ylöspäin. Ihmisten vetäminä, ei vain politiikassa tai perinteisissä ”vallan linnakkeissa”. Näitä tekoja tekevät kaikki suomalaiset, eivät vain poliitikot.
– Vanha hyvinvointipolitiikka on holhoamista, sääntelyä, järjestelmäuskoa, ongelmien ratkaisemista aina uusilla laeilla ja lisäämällä julkisia menoja sekä palveluiden uudistamista hallintorakenteiden ehdoilla. Uusi hyvinvointipolitiikka on palveluita ihmisten ehdoilla. Se on valinnanvapautta julkisissa palveluissa ja myös yksilönvastuuta.
lehti 