Hallituksessa käydään sitkeää kiistaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Hallitus linjasi rakennepoliittisessa ohjelmassaan keväällä, että lapsen päivähoito-oikeutta rajoitetaan osa-aikaiseksi, jos vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella. Kokoomus ja SDP eivät ole pystyneet sopimaan asiasta sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä. Asiasta on väännetty myös hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken.
Nuorisotutkija, vasemmistoliiton Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja Veronika Honkasalo kehottaa blogissaan etenkin demareita käymään ”keskuudessaan vakavan keskustelun siitä, haluavatko he historiankirjoihin puolueena, joka oli mukana romuttamassa yhtä hienointa tasa-arvosaavutusta, jonka eteen taisteltiin vuosikymmeniä”.
Honkasalo vääntää rautalangasta viisi pointtia siitä, miksi päivähoito-oikeuden rajaaminen olisi huono ratkaisu. Yksi on se, että koko ilmiö on hyvin pieni:
”Aiheesta tehdyt selvitykset osoittavat, että sellaisia lapsia, joiden nuorempaa sisarusta hoidetaan kotona, on kokopäivähoidossa olevista lapsista vain noin 3 prosenttia. Käytännössä valtaosa näistä lapsista on siis jo nyt vapaaehtoisesti osapäivähoidossa tai kotonaan. Päivähoito-oikeuden rajoittamisen kustannussäästö on mitätön kaikkeen siihen käytännön harmiin ja turhaan byrokratiaan verrattuna, joita se tulee aiheuttamaan.”
Lisäksi asian valmistelussa ei Honkasalon mukaan ole lainkaan huomioitu lapsiperheiden realiteetteja, lasten näkemyksiä eikä päiväkotien rakenteita ja resursseja.
Leimakirves palaa takaisin?
Harva on myöskään pohtinut, millaisen leimakirveen ”sosiaaliset perusteet” ja niiden arviointi tuottavat, Honkasalo jatkaa. Sosiaalisista perusteista päivähoito-oikeuden edellytyksenä pyrittiin vuosikymmenien ajan pääsemään eroon, sillä se asetti lapset ja perheet eriarvoiseen asemaan ja stigmatisoi ”sosiaalisista syistä” päivähoidossa olevia lapsia.
”Perusteiden taustoittaminen lisää paitsi tarpeetonta leimaamista, myös byrokratiaa ja erilaisten määritelmien kanssa pelaamista.”
Hän kirjoittaa, ettei tilannetta, jossa lapsia jaetaan erilaisiin riski- ja tarvekategorioihin saa päästää syntymään etenkään, jos katsotaan, että päivähoidolla on nyky-yhteiskunnassa muitakin kuin sosiaalisia tukitehtäviä.
”Vai onko kukaan kuullut varhaiskasvatuksesta?”
lehti 