Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteiksi on asetettu syrjäytymisen ehkäiseminen, työikäisen väestön osallisuuden ja työllisyyden edistäminen, sosiaaliturvan kannustavuuden lisääminen sekä sosiaaliturvan oikeutuksen vahvistaminen.
Ville-Veikko Pulkan torstaina 22.1. Jyväskylän yliopistossa hyväksytty yhteiskuntapolitiikan pro gradu –tutkielma kuitenkin osoittaa, ettei uudistussuunnitelma toteutuessaan johda perustavanlaatuisiin muutoksiin sosiaaliturvajärjestelmässä. Pulkan mukaan se näyttäytyy ainoastaan loogisena jatkumona jo kaksikymmentä vuotta harjoitetulle työvoiman tarjontaa ja työllistettävyyttä korostaneelle työttömien aktivoinnille. Aktiivipolitiikka on näkynyt hyvinvointivaltioissa työttömyysturvan tason heikentymisenä, keston lyhentymisenä sekä tarveharkinnan ja vastikkeellisuuden lisääntymisenä.
Tarjonnan korostaminen ei ratkaise
Pulkka suhtautuu kriittisesti osallistavan sosiaaliturvan mahdollisuuksiin parantaa työttömien asemaa työllisyyden edistämisen kautta.
– Työvoiman tarjontaa korostamalla ei ole ratkaistu työttömyysongelmaa, vaikka työn laatukysymyksistä onkin aktiivipolitiikan myötä joustettu. Osallistavan sosiaaliturvan valmistelun yhteydessä ei ole esitetty toimenpiteitä, jotka aikaisempien arviointitutkimusten valossa toisivat työttömyysongelmaan todellista helpotusta. Sosiaali- ja terveysjohtaja Antti Parpon ideoiman sähköisen työllistämissetelin avulla voitaisiin edistää toimivaksi todettua yksityiselle sektorille kohdistuvaa tukityöllistämistä, mutta kuntien roolin korostaminen ei näyttäydy järkevänä linjauksena, sillä julkinen tukityöllistäminen on todettu tutkimuksissa huonoksi vaihtoehdoksi.
Sanktioita yhtä useammille
Pulkka pitää lupauksia aktiivikorotusten käytön laajentamisesta sekä työttömien ottamisesta mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen myönteisinä syrjäytymisen ehkäisyn ja osallisuuden edistämisen kannalta. Usein syrjäytymisen taustalta löytyviä toimeentulo-ongelmia osallistava sosiaaliturva ei kuitenkaan ratkaise, sillä aktiivikorotukset ovat varsin vaatimattomia ja työllisyyden edistäminen toimenpiteiden avulla vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Osallistavaan sosiaaliturvaan kaavailluista osallistumistoimenpiteistä kieltäytyminen tarkoittaisi sanktiointia nykyisten aktivointitoimenpiteiden tapaan.
– Osallisuuden kokemuksessa tärkeänä reunaehtona pidetään omaehtoisuutta. Osallistava sosiaaliturva mahdollistaa aktivointiasteen nostamisen kautta sanktioinnin kohdistamisen yhä useampiin etuudensaajiin, mikä näyttäytyy ristiriitaisena osallisuustavoitteen yhteydessä, Pulkka toteaa.
”Työmotivaatiossa ei ongelmia”
Pulkan tutkimuksen mukaan työttömyysturvan oikeutukseen liittyvät ongelmat palautuvat aktiivipolitiikkaa ohjaavan uusklassisen talousteorian oletukseen vapaamatkustamiseen taipuvaisista työttömistä, jotka valitsevat työnteon sijaan mieluummin sosiaaliturvan varassa elämisen. Vapaamatkustajaoletusta vahvistaa omalta osaltaan osallistavan sosiaaliturvankin valmistelun yhteydessä hahmotettavissa ollut ja Suomessa yleisenä pidettävä työttömiä syyllistävä ”laiskat työttömät” -puhetapa.
Havainnot taas tukevat heikosti vapaamatkustajaoletusta, sillä tutkimusten mukaan työttömien työmotivaatiossa ei ole ongelmia, korkeakaan sosiaaliturva ei tyytyväiseksi elämään ja palkkatyön merkitys on edelleen suomalaisille suuri. Myös Pulkan haastattelemien osallistavaa sosiaaliturvaa vastustavien kansalaistoimijoiden tärkein vaihtoehto valmisteilla olevalle mallille oli nimenomaan oikeat palkkatyöt.
– Työttömien väitettyjen kannustinloukkujen purkamisen sijaan sosiaaliturvan oikeutusta vahvistetaan parhaiten tosiasioista puhumalla. Kuvaavaa on, että 1980-luvun lopulla Suomessa vallitsi lähes täystyöllisyys, vaikka kannustinloukkuja alettiin purkamaan vasta 1990-luvulla. Työvoiman tarjonnan korostamisen sijaan ratkaisuja työttömyysongelmaan olisikin tarkoituksenmukaisempaa hakea työvoiman kysynnän aktiivisesta lisäämisestä, Pulkka sanoo.
lehti 