Väestön eliniän noustessa myös erilaisten kroonisten sairauksien ja vaivojen ennustetaan lisääntyvän. Tapio Ojala selvitti Jyväskylän yliopistossa 21. helmikuuta tarkastettavassa fysioterapian väitöstutkimuksessaan, mitä krooninen kipu on sitä potevan näkökulmasta.
Kroonisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka on kestänyt yli kolme kuukautta. Ojalan väitöskirja avaa uuden näkökulman ymmärtää krooninen kipu kokemuksena, jolla on merkitys.
Ojalan mukaan kroonisessa kivussa on neljä keskeistä ominaisuutta: krooninen kipu vaikuttaa koko ihmiseen, se hallitsee, se on näkymätöntä sekä kielteistä. Kipu vaikuttaa ihmisen psykofyysiseen kokonaisuuteen heikentäen elämänlaatua: koko elämästä tulee kivun täyttämä.
Kipuun läheisesti liittyy kielteisiä tunteita, joten yksinäisyys ja heikko itsetunto ovat tavallisia kroonista kipua potevilla.
– Kielteiset tunteet saavat kivun tuntumaan voimakkaammalta, mikä puolestaan lisää toivottomuutta. Kielteisyys yhdistetään kivun seurauksiin, jotka ovat pääsääntöisesti erilaisia rajoituksia liikunta- ja toimintakyvyssä, Ojala toteaa.
Kipua on vaikea kuvata
Ongelmallista kivussa on myös sen näkymättömyys. Sen enempää röntgen- kuin magneettikuvakaan ei tee kivusta näkyvää. Ilman fyysistä löydöstä kipu helposti liitetäänkin mielikuvituksen tuottamaksi ja samalla leimataan ihminen luulosairaaksi.
Ojalan mukaan luotettavin lähde kivun olemassaololle on kokijan oma kertomus, jota toinen ihminen ei voi kiistää.
Uutta tietoa Ojalan tutkimuksessa on ymmärtää kipu kokemuksena, joka on enemmän, kuin pelkkä epämiellyttävä tuntemus. Tuntemuksen ohella kokemukseen kuuluu erilaisia tunteita, uskomuksia ja asenteita sekä elämäntilanne.
– Suurin huolenaihe ei olekaan kipu, vaan se, kuinka yksilö siihen reagoi ja minkä merkityksen hän sille antaa. Mitä kielteisempi on merkitys, sitä vaikeampaa on elää kivun kanssa.
Kivun kanssa voi oppia elämään
Merkityksen kysyminen on Ojalan mukaan ratkaiseva tekijä kokemuksen ymmärtämisen ja hoidon onnistumisen kannalta.
Kroonista kipua voidaan harvoin parantaa kokonaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään muuttamalla omaa suhtautumista kipuun.
– Kipu ei yksin tee elämästä kurjaa, eikä kivuttomuus takaa onnellisuutta. Hyväksyessään kivun yksilö hyväksyy samalla itselleen uuden identiteetin, joka on armollisempi ja sallivampi itseä ja koko elämää kohtaan, Ojala sanoo.
lehti 