Islannin historian ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vasemmistohallitus aloitti työnsä helmikuussa 2009. Mukana olivat sosiaalidemokraatit ja Vihreä vasemmisto, jonka puheenjohtajasta Steingrímur Sigfússonista tuli valtiovarainministeri.
Maan talous oli romahtanut, ja Islannin oloissa poikkeukselliset mielenosoitukset olivat käytännössä ajaneet oikeistohallituksen ulos buuausten saattelemana. Pari kuukautta myöhemmin pidetyissä vaaleissa vasemmistopuolueet saivat enemmistön parlamenttiin.
Steingrímur sanoo, että tuossa tilanteessa olisi ollut täysin epärealistista kuvitella Islannin pääsevän takaisin jaloilleen vain tuloja lisäämällä tai vain menoja leikkaamalla.
Leikkaukset haluttiin pitää mahdollisimman pieninä.
– Meidän täytyi puuttua molempiin, mutta kaikki toimemme tähtäsivät siihen, että leikkaukset olisivat mahdollisimman pieniä. Sopeutuksessamme suunnilleen 55 prosenttia oli tulonlisäyksiä ja 45 prosenttia menoleikkauksia.
– Teimme myös hyvin selvän päätöksen, että aiomme säilyttää Islannin hyvinvointijärjestelmän.
Verotaakka vauraimmille
Miten tämä saatiin aikaan?
Steingrímur kertoo, että tulopohjan korjaamiseksi Islannin verojärjestelmä uusittiin kokonaan. Oikeistohallitusten tuoman tasaveron tilalle otettiin kolmiportainen, jyrkästi progressiivinen tulovero. Alimpien tuloluokkien tulovero pieneni, keski- ja suurituloisten kasvoi.
Varakkaimmille asetettiin 1,2–1,3 prosentin varallisuusvero nettovarallisuudesta. Rajaksi tuli 500 000 euron varallisuus yksilöillä ja 700 000 pariskunnilla.
– Jotkut uhkasivat tietysti lähteä maasta, mutta he eivät voineet, koska rajoitimme pääomien liikkumista. Kysyimme, että kuka sitten maksaisi, jos eivät ne, joilla on varaa. Heidän on autettava rakentamaan Islanti uudelleen.
Vero pääomatuloista nostettiin 10:stä 20 prosenttiin. Tupakka-, alkoholi- ja polttoaineveroja korotettiin. Uusia ympäristöveroja kuten hiilivero luotiin.
Pankkeja ei pelastettu. Kriisin iskiessä Islanti menetti 85 prosenttia finanssisektoristaan muutamassa päivässä.
– Tämän takana ei varsinaisesti ollut tietoinen päätös. Islannin pankkisektori oli vain kasvanut niin ylisuureksi, ettei sen pelastamiseen ollut mitään mahdollisuuksia. Teimme kyllä tiukan sitoumuksen, että tappioita ei sosialisoida.
Hallitus joutui siis käyttämään valtion rahaa pankkisektorin uudelleen rakentamiseen.
Työttömyys aisoissa
Talouden elvyttämisessä vasemmistohallitus keskittyi Steingrímurin mukaan niihin sektoreihin, jotka saattoivat kasvaa nopeasti ilman suuria investointeja. Tällaisia olivat turismi, luova teollisuus, korkea teknologia sekä tutkimus- ja kehitystyö.
– Islanti tuli ulos kriisistä talousrakenteeltaan monipuolisempana kuin ennen kriisiä. Nyt turismi on ohittanut kalastuksen tärkeimpänä alana – mitä kukaan ei olisi voinut uskoa 20 vuotta sitten.
– Taistelimme kaikin tavoin työttömyysuhkaa vastaan. Yrityksiä kannustettiin tarjoamaan edes osa-aikatyötä. Avasimme sekä toisen asteen koulutuksen että yliopistot kaikille, jotka halusivat opiskella, myös aikuisille. On parempi opiskella kuin olla työttömänä.
Steingrímur katsoo hallituksen onnistuneen, koska työttömyys ei koskaan noussut ennustetulle tasolle. Suurimmillaan se oli 9 prosentissa, nyt 4:ssä.
Tasa-arvo lisääntyi
Steingrímur korostaa, että Islanti oli kriisistä päästessään tasa-arvoisempi kuin siihen joutuessaan.
– Kriisin jälkeen tulonjaon epätasaisuutta kuvaava gini-kerroin on pienempi kuin ennen kriisiä.
Erityisen ylpeä Steingrímur on riippumattomasta, YK:n ihmisoikeusneuvoston tekemästä arviosta. Sen mukaan sopeutuksen taakka jaettiin oikeudenmukaisesti, hallitus suojasi haavoittuvimpia ihmisryhmiä, paransi sosiaaliturvaa, harjoitti aktiivista työmarkkinapolitiikkaa eikä ryhtynyt rajuihin leikkauksiin, jotka olisivat pahentaneet kriisiä.
Steingrímur kertoo myös islantilaisen tutkijan tekemästä kahden kriisimaan, Islannin ja Irlannin vertailusta. Islannissa kaksi alinta tulonsaajakymmenystä (desiiliä) menetti tuloistaan vähiten, korkein desiili sen sijaan 40 prosenttia. Irlannissa taas ylimmän desiilin tulot itse asiassa kasvoivat kriisin aikana, ja alin menetti eniten.
Islannin opetukset
– Islannin opetus voisi olla, miten palkitsevaa on suunnitella toimenpiteitä sosiaalisesti orientoituneella tavalla. Tämä on tietysti vasemmistopoliitikolle luonnollinen toimintatapa muutenkin, mutta keynesiläisenä olin varma, että tämä on palkitsevaa myös taloudellisesti. Ja näin Islannissa tapahtui.
Steingrímurin mukaan asia on yksinkertainen. Jos alimman tulotason ja alemman keskiluokan ostovoimaa leikataan liiaksi, heistä tulee taloudellisesti epäaktiivisia ja he lakkaavat olemasta kuluttajina.
Steingrímurin mukaan kriisi opetti islantilaiset näkemään uudella tavalla vahvan, solidaarisen hyvinvointijärjestelmän merkityksen.
– Minusta Islannin todellisia sankareita olivat julkisen sektorin työntekijät, jotka pitivät kaiken käynnissä, vaikka palkka pieneni ja työajat pitenivät.
– Tällainen yhteiskunta kestää vaikeat ajat paljon paremmin, sanoo Steingrímur.
Steingrímur Sigfússonin laaja haastattelu julkaistiin eilen perjantaina 27.3. Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Lehden näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta.
uutiskirje 
