Viime vuosien traagiset tapahtumat ovat nostaneet kunnallisen sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden työolot julkiseen keskusteluun. Eri selvitykset ovat paljastaneet sosiaalityöntekijöiden tekevän työtään jaksamisensa äärirajoilla. Erityisesti lastensuojelua kuormittavat haasteelliseen työhön nähden riittämättömät resurssit sekä pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä.
YTM Maija Mänttäri-van der Kuipin sosiaalityön väitöskirja Work-related well-being among Finnish frontline social workers in an age of austerity vahvistaa sosiaalityöntekijöiden huolestuttavan tilanteen. Tutkimus pohjautuu laajaan suomalaiseen kyselyaineistoon. Kyselyn vastaajat työskentelivät kunnallisissa sosiaalipalveluissa aikuissosiaalityön tai lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävissä.
Varhainen puuttuminen jää puheeksi
Enemmistö sosiaalityöntekijöistä koki työhön vaikuttavien säästöpaineiden lisääntyneen ja yli kolme neljäsosaa koki tehokkuuspaineiden lisääntyneen. Myös työhön kohdistuva kontrolli ja valvonta olivat lisääntyneet.
Samaan aikaan lähes 40 prosenttia sosiaalityöntekijöistä koki, että heidän mahdollisuutensa tehdä ammattieettisesti vastuullista työtä olivat heikentyneet. Vain kymmenesosa koki mahdollisuuksiensa parantuneen.
Huomionarvoista on, että noin 60 prosenttia vastaajista koki mahdollisuutensa pysyä lain vaatimissa aikarajoissa sekä puuttumismahdollisuutensa asiakkaan tilanteeseen riittävän varhaisessa vaiheessa heikentyneen.
– Tämä on erityisen huolestuttava tulos, kun otetaan huomioon esimerkiksi lastensuojelulain velvoite varhaiseen puuttumiseen. Puhetta varhaisesta puuttumisesta ja ennaltaehkäisystä kyllä riittää, mutta se ei näytä realisoituneen sosiaalityöntekijöiden työssä, toteaa Mänttäri-van der Kuip.
Ammattietiikkaa ei voi noudattaa
Työhön kohdistuneet tehokkuusvaatimukset ja kontrolli ovat vähentäneet mahdollisuuksia tehdä ammattieettisesti vastuullista työtä. Lisäksi kokemukset lisääntyneistä tehokkuus- ja säästöpaineista olivat yhteydessä heikentyneisiin toimintamahdollisuuksiin. Työntekijöistä yli kolmasosa koki olevansa pakotettuja työskentelemään tavalla, joka on ristiriidassa heidän ammattieettisten ohjeiden kanssa ja lähes 80 prosenttia koki, ettei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.
Työpahoinvointia jopa päivittäin
Sosiaalityöntekijöistä yli 40 prosenttia raportoi työhyvinvointinsa heikentyneen kuluneen kahden vuoden aikana ja jopa 18 prosenttia kärsi työpahoinvoinnin kokemuksista vähintään muutaman kerran viikossa tai päivittäin. Erityisen yleisiä olivat työn henkisen kuormittavuuden kokemukset, joita kymmenesosalla oli päivittäin.
Kokemukset lisääntyneistä tehokkuusvaatimuksista olivat yhteydessä työpahoinvoinnin kokemuksiin. Lisäksi ne selittivät pahoinvoinnin kokemusten useutta ammattieettisesti vastuullisen sosiaalityön huonontuneiden tekemismahdollisuuksien kautta. Kokemukset lisääntyneistä säästöpaineista puolestaan olivat yhteydessä pahoinvoinnin kokemuksiin, mikäli ne yhdistyivät heikentyneisiin toimintamahdollisuuksiin.
Pahoinvoinnin yleisyydestä huolimatta työntekijöillä oli myös työhön liittyviä hyvinvoinnin kokemuksia: he olivat työstään innostuneita ja kokivat mielihyvää syventyessään työhön.
Maija Mänttäri-van der Kuipin väitöskirja tarkastetaan perjantaina 29.5.2015 kello 12 osoitteessa Seminaarinmäki, Historica, H320. Vastaväittäjänä toimii professori Helena Blomberg-Kroll Svenska social- och kommunalhögskolanista ja kustoksena professori Mikko Mäntysaari Jyväskylän yliopistosta.
lehti 