– Kyseessä ovat sotaretoriikasta tutut keinot, tasavallan presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhetta arvioi tutkijatohtori Jouni Tilli Jyväskylän yliopistosta. Hän kirjoittaa Politiikasta.fi-verkkolehdessä puheen vastakkainasettelujen olleen yllättävän kärkeviä.
Tillin mukaan Niinistö asetti vastakkain eurooppalaiset arvot pakolaisten ja maahanmuuttajien arvomaailman kanssa puhumalla ”kansainvaelluksesta” ja sanomalla, että ”sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme”.
– Ilmeisesti Niinistö näkee, että turvapaikanhakijoiden enemmistön uskonto, islam, on paitsi yhteensopimaton Euroopan edustamien arvojen kanssa myös uhka niille. Tähän viittaa myös presidentin toistuvasti viljelemä termi kansainvaellus, joka on kaikkea muuta kuin neutraali, Tilli kirjoittaa.
Hänen mukaansa kansainvaellukset on usein nähty kaaoksen ja barbarian aikana, mikä johti muun muassa Rooman valtakunnan tuhoon.
– Presidentin retoriikassa laumat ovat taas liikkeellä, ja Euroopan linnake on vaarassa.
Tillin mukaan kyseessä ovat sotaretoriikasta tutut keinot. Siinä katsotaan, että ”arvojensa kautta vihollinen pyrkii kylvämään näkymätöntä myrkkyään keskuuteemme rapauttaen moraalista perustaamme”.
– Sopeutuminen puolestaan on suorastaan mahdotonta arvojen perustavanlaatuisen yhteensopimattomuuden vuoksi. Viime aikoina tätä on kutsuttu kulttuurirasismiksi: arvomaailmojen erot ovat kerta kaikkiaan muuttumattomia ja ylitsepääsemättömiä ”eurooppalaisuuden” edustaessa kehityksen huippua, Tilli kirjoittaa.
Olisiko taloustolkun aika?
Kansainvälisistä sopimuksista Niinistö sanoi, että ne on tehty toisenlaisissa olosuhteissa kuin nykyään. Niitä ei pystytä tällä hetkellä täyttämään.
Tillin mukaan Niinistön ”historiaton näkemys” on varsin mielenkiintoinen, sillä toisen maailmansodan jälkeen solmittujen sopimusten tarkoitus on suojella ihmisoikeuksia nimenomaan kriisiaikoina.
– Kyseessä on jälleen yksi metapoliittinen siirtymä populistisen oikeiston haluamaan suuntaan.
Tottelemattomuuden väläyttäminen avaa tutkijasta silti kiinnostavia näköaloja, sillä Suomi voisi käyttää harkintakykyä myös taloudessa ja rikkoa talouskuria.
– Jos talouskuri estää ”eurooppalaisten arvojen” toteutumisen, kumpaa olisi syytä tarkastella kriittisemmin? Olisiko nyt sellaisen taloustolkun aika, jossa esimerkiksi velkaa tai julkista sektoria ei demonisoida tai pienituloisia ja pakolaisia ei syyllistetä? On traagista, jos aina tarvitaan sota muistuttamaan ihmisoikeuksien tärkeydestä.
uutiskirje 
