Mosambik on viime viikkoina noussut maailman uutisotsikoihin niin sanotun tonnikalaskandaalin vuoksi. Siinä Mosambikin julkinen velka kasvoi yhden ainoan vuoden aikana vähintään 20 prosenttia.
Katseet kääntyivät Mosambikiin Wall Street Journalin paljastettua huhtikuussa, että jo pitkään kohutun 850 miljoonan dollarin (745 miljoonan euron) Ematum-lainan lisäksi hallitus takasi samalle yritysryppäälle vähintään 1,4 miljardin dollarin verran lainaa ilman parlamentin hyväksyntää.
Kansalaisille, lahjoittajamaille ja kansainvälisille rahoituslaitoksille kerrottiin alkuaan ainoastaan lainasta Ematum-yhtiölle vuonna 2013. Yhtiön tarkoituksena oli Mosambikin kanaalin tonnikalavarantojen hyödyntäminen, jonka hallitus vakuutti olevan itsensä takaisin maksava investointi.
Tonnikalaskandaali nosti julkista velkaa vähintään 20 prosenttia.
Viime vuonna yhtiön 24 upouutta ranskalaisvalmisteista kalastusalusta saivat kuitenkin saalikseen vain 300 tonnia tonnikalaa ja yhtiön tulos oli raskaasti tappiollinen.
Kauppaan kuuluvalla kuudella partioveneellä oli tarkoitus turvata kalastuksen turvallisuutta ja vartioida aluevesiä muun muassa merirosvoukselta. Lainat saatiin sveitsiläiseltä Credit Suisse -pankilta ja venäläiseltä VTB Capitalilta.
Tällä hetkellä partioveneet ovat tyhjän panttina satamassa maksamattomien palkkojen vuoksi.
Kalastusveneet puolestaan maksoivat vajaat 100 miljoonaa dollaria. 500 miljoonaa dollaria ohjattiin puolustusministeriöön.
Investoijat empivät
Mosambikin valtion lähes täysin omistaman Proindicus-yhtiön laina oli lähes yhtä suuri. Lainan tarkasta määrästä ja käyttötarkoituksesta ei toistaiseksi ole varmaa tietoa, mutta pääministerin mukaan yhtiön tarkoituksena oli huolehtia Rovuma-joen suiston maakaasukenttien turvallisuudesta.
Italialaisen Enin ja yhdysvaltalaisen Anadarkon investointipäätösten viivästyminen on merkinnyt sitä, ettei Proindicus-yhtiön palveluksia ole tarvittu. Kaasuyhtiöiden empiminen johtuu Mosambikin epävakaasta poliittisesta ja sotilaallisesta tilanteesta.
Vuonna 2014 lainapakettia täydennettiin 535 miljoonan dollarin lainalla Mozambique Asset Management -yhtiölle, jonka tuli huolehtia hankittujen merialusten kunnossapidosta.
Kaikki kolme yhtiötä ovat pitkälti valtion omistamia salaisen poliisin SISE:n ja sisäministeriön kautta ja niillä on osin sama johto. Yksityiset osakkaat eivät ole tiedossa. Myös muita salalainoja on paljastunut, mutta ne eivät näyttäisi olevan suoraan kytköksissä Ematumiin.
Historioitsija Gerhard Liesegang on arvostellut Mosambikin nopeaa militarisoitumista. Africa Confidentialin laskelmien mukaan maan todelliset puolustusmenot ovat kohonneet Ematum-järjestelyn vuoksi jopa neljännekseen valtion budjetista, joka on kooltaan vain neljä miljardia dollaria. Aseita rahalla saatiin kuitenkin verrattain vähän, sillä suuren osan arvioidaan menneen turvallisuussektorin johtajien voiteluun.
Lainahanat katkolla
Sittemmin Mosambikissa on seurattu henkeä pidätellen lahjoittajamaiden ilmoituksia, kun ne ovat yksi toisensa jälkeen laittaneet tuen ja lainahanat katkolle, osa ehkä pysyvästi.
Ensin lähti IMF, Maailmanpankki ja sitten koko budjettitukimaiden ryhmä G14 (Suomen lisäksi ryhmään kuuluu Portugali, EU, Ruotsi, Iso-Britannia, Kanada, Irlanti, Ranska, Itävalta, Sveitsi, Espanja, Italia, Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki.) Seuraavana oli vuorossa Yhdysvaltojen ilmoitus. Lahjoittajat vaativat Mosambikilta tarkkaa selvitystä lainoista ja suunnitelmaa velkakriisistä selviytymiseksi.
Kyse ei ole mistään pikkusummista. Mosambik on yksi eniten kehitysapua saavista maista. Yksinomaan G14-ryhmä oli päättänyt tälle vuodelle 273 miljoonan euron budjettituesta ja monet ryhmän maista antavat myös muunlaista tukea. Yhdysvallat on tukenut Mosambikia puolella miljardilla dollarilla vuodessa.
Tapaukseen ei ole juuri kiinnitetty huomiota Suomessa, vaikka Suomi osana G14-ryhmää antaa Mosambikille budjettitukea 35 miljoonaa euroa vuodessa. Toisaalta kriittistä tutkimusta harjoittava yhteiskunta- ja taloustutkimuksen instituutti IESE saa Suomelta noin puoli miljoonaa euroa vuodessa. IESE on yksi mosambikilaisen yhteiskuntakeskustelun henkirei’istä ja se on työskennellyt myös tonnikalaskandaalin analysoinnin parissa.
Luottoluokittaja Moody’s arvioi Mosambikin lainojen hoitokustannukset 250 miljoonaksi dollariksi vuodessa. Tässä kuussa erääntyvä ensimmäinen maksuerä on 215 miljoonaa dollaria.
Uudelleen velkaantunut
Viisitoista vuotta sitten Mosambikilta armahdettiin kuuden miljardin dollarin velat osana köyhien ylivelkaisten maiden velka-armahdusohjelmaa. Kolmen viime vuoden aikana Mosambik on kuitenkin velkaantunut nopeasti uudelleen suurten infrastruktuurihankkeiden rakentamiseen otettujen kaupallisten lainojen vuoksi.
Esimerkiksi pelkästään pääkaupunki Maputon kehätietä ja Katemben siltaa varten otettiin yli miljardi dollaria lainaa. Moni pelkää kaavailtujen tietullien aiheuttavan sen, että kehätie palvelee vastaisuudessa vain Mosambikissa asuvia varakkaita ulkomaalaisia ja maan omaa eliittiä.
Maputon keskustassa ei rakennettu juuri mitään uutta lähes neljäänkymmeneen vuoteen, kunnes vuonna 2013 alkoi ennennäkemätön ja maailmalla ihailua herättänyt rakentaminen. Se on sittemmin pysähtynyt valuutan menetettyä nopeasti lähes puolet arvostaan dollariin verrattuna.
Uusista rakennuksista huolimatta tavallisten mosambikilaisten pako kalliista keskustasta kaupungin lähiöihin on jatkunut entisellään. Olisi varmasti selvittämisen arvoista tutkia, kuinka paljon nyt kohutuista jättilainoista on valunut toimistopilvenpiirtäjien rakentamiseen.
Päitä vaaditaan vadille
Elinkustannusten noustua metical-valuutan arvon laskun vuoksi jopa kymmeniä prosentteja vaativat monet jo päitä vadille. Salalainat ja muut jättilainat otettiin edellisen presidentin – liikemies Armando Guebuzan – valtakaudella, jolloin nykyinen aseellinen konflikti hallituksen joukkojen ja Renamon sissien välillä alkoi.
Näyttää siltä, että jätti-investoinneilla pyrittiin saamaan nopea sotilaallinen ratkaisu poliittiseen konfliktiin. Guebuzan viemistä tuomiolle mutkistaa se, että nykyinen presidentti Filipe Nyusi oli lainojen ottamisen aikaan puolustusministerinä.
Mosambikissa on seurattu ihastellen Brasiliassa Lula da Silvaan ja Etelä-Afrikassa Jacob Zumaan kohdistettuja korruptiotutkintoja. Samanlaiseen oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ei Mosambikin uskota yltävän. Valtakunnansyyttäjä on kuitenkin hiljattain ilmoittanut, että hän aikoo tutkia lainojen lainmukaisuuden.
Lahjoittajamaiden rooli?
Kriisin keskellä mosambikilaiset eivät ole menettäneet huumorintajuaan. Juuri ennen vappua internetissä ja tekstiviestein kiertäneet Ematum-lainojen vastaiset lakko- ja mielenosoituskutsut saivat poliisin ryhtymään massiiviseen voimannäyttöön, jossa kaupungin kaduilla oli yleislakkopäivänä enemmän poliiseja, koirapartioita ja panssariautoja kuin ihmisiä. Hallitusta ylistettiin ironisesti läpinäkyvyydestä, koska sen katsottiin nyt näyttäneen kansalaisille, mihin lainarahat käytettiin.
Vähemmälle huomiolle maailman mediassa on jäänyt se, miten yksi maailman tarkimmin monitoroiduista maista kykeni saamaan toista miljardia dollaria lainaa ilman parlamenttikäsittelyä.
Liiketoimintaa hierottiin pitkälti lahjoittajavaltioiden kanssa. Credit Suisse -pankin kotimaa on Sveitsi, joka on yksi budjettitukimaista. Alukset on puolestaan rakentanut itävaltalainen yhtiö Ranskassa ja niissä on ruotsalaisen Scanian moottorit.
Kaikki nämä maat ovat osa G14-ryhmää. Tämä herättää tukun kysymyksiä lahjoittajamaiden roolista skandaalin synnyssä.
uutiskirje 
