Aktiivista työvoimapolitiikkaa ei ole syytä kritisoida ”tempputyöllistämiseksi”, niin kuin Suomessa on ollut tapana, toteaa työpolitiikan dosentti Matti Sihto Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa artikkelissa Aktiivisen työvoimapolitiikan paluu – Suomi nostettava pohjoismaiselle tasolle. Sihton mukaan taloustieteellisessä keskustelussa ja esimerkiksi OECD:ssä on alettu jälleen korostaa, että työvoimapolitiikkaan panostaminen edistää talouskasvua ja ehkäisee syrjäytymistä.
Suomen työvoimapolitiikkaa Sihto luonnehtii passiiviseksi sikäli, että selvä valtaosa sen resursseista käytetään työttömyysturvaan toisin kuin muissa pohjoismaissa.
OECD:n tuoreimpien vuotta 2014 koskevien tilastojen mukaan aktiivitoimien menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ylittivät Suomessa juuri ja juuri yhden prosentin tason. Perinteiset toimet kuten tukityöllistäminen ja ammatillinen työvoimakoulutus vähentyneet viime vuosina merkittävästi.
Keynesiläisyys alas, tarjontatiede ylös
Sihto paikantaa aktiivisen työvoimapolitiikan vähenemisen keynesiläisyyden suosion hupenemiseen ja monetarismin ja tarjonnan taloustieteen nousuun. Ne kyseenalaistivat erityisesti kysyntään ja työttömyyden vähentämiseen kohdistuvia toimenpiteitä. OECD kiteytti vuonna 1990, että työttömyyttä ei pitäisi yrittää painaa välittömästi alas, vaan työvoimapolitiikan tulisi keskittyä taloudellisen kasvun edistämiseen pitkällä aikavälillä ja nojautua työvoiman tarjontaan kohdistuviin toimiin.
”OECD:n kannanotto merkitsi aktiivisen työvoimapolitiikan roolin radikaalia supistamista. Työvoiman kysyntään kohdistuvat toimet ovat vähämerkityksisiä, ja välittömiin työttömyysongelmiin ei tulisikaan enää puuttua”, kirjoittaa Sihto.
OECD:n mieli muuttui
Hän jatkaa, että työn taloustieteen piirissä alkoi jo 1980-luvulla esiintyä näkemyksiä, että puuttumattomuus välittömiin työttömyysongelmiin taisi olla virhe.
”Antamalla työttömyyden kasvaa oli inflaatio tosin voitu saada kuriin, mutta työttömyys ei enää korjaantunut vaan jäi aikaisempaa korkeammalle tasolle. Työttömyyden lyhyen aikavälin muutoksilla oli pitkän aikavälin vaikutuksia.”
Myös OECD on myöhemmin tunnustanut työttömyyteen puuttumisen ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyn tärkeyden, ja nyt se korostaa aktiivisen työvoimapolitiikan vahvistamista.
Suomessa ”tempputyöllistämisen” leima on jäänyt päälle. Sihto kirjoittaa, ettei aktiivisen työvoimapolitiikan arvon palautus työn taloustieteessä ja tutkimuksissa ole johtanut vastaaviin muutoksiin käytännön elämässä.
”Siihen ei edelleenkään panostettu, vaan aktiivitoimien BKT-osuus pysyi suunnilleen entisellään. Laadukkaan työvoimapolitiikan edellytyksiä murennettiin henkilöstön nopealla vähentämisellä.”
Konkreettinen toimi voisi olla työvoimapoliittisten aktiivitoimenpiteiden volyymin nostaminen pohjoismaiselle tasolle, Sihto ehdottaa.
lehti 