Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti listaa syytöksiä muun muassa pahoinpitelyistä, sähköpamppujen käytöstä sekä seksuaalisesta nöyryyttämisestä. Joissakin tapauksissa kohtelu voi täyttää kidutuksen tunnusmerkit.
EU:n rahoittama järjestelmä, jossa turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten tapaukset pyritään käsittelemään tehostetusti rajavaltioissa, on johtanut lukuisiin ongelmiin. Se vaarantaa tulijoiden oikeuden hakea ja saada suojelua. Se on lietsonut myös väkivaltaa ja epäinhimillistä kohtelua.
– EU-johtajat ovat halunneet vähentää Italian kautta muihin jäsenmaihin liikkuvien pakolaisten ja siirtolaisten määrää hinnalla millä hyvänsä. Italian viranomaiset on ajettu toimimaan laillisuuden rajoilla, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo järjestön tiedotteessa.
Italian viranomaiset on ajettu toimimaan laillisuuden rajoilla.
Sijoittaminen ei ole toiminut
Italian kaltaisiin rajavaltioihin perustetuissa järjestelykeskuksissa pyritään tunnistamaan ja rekisteröimään EU:n alueelle saapuneet turvapaikanhakijat ja siirtolaiset ja ottamaan heiltä sormenjäljet. Lisäksi tavoitteena on arvioida kiireellisesti, otetaanko heidän turvapaikkahakemuksensa käsiteltäväksi vai palautetaanko heidät takaisin lähtömaahansa.
Amnestyn raportin mukaan tämän prosessin kaikissa vaiheissa on ongelmia. Raportti perustuu yli 170 turvapaikanhakijan ja siirtolaisen haastatteluihin.
Koko järjestelmän tarkoitus oli vähentää rajavaltioihin kohdistuvia paineita. Järjestelykeskusten perustamisen lisäksi EU-maiden oli tarkoitus jakaa yhteistä vastuuta turvapaikanhakijoiden sisäisillä siirroilla, mutta siirrot ovat epäonnistuneet.
Vain 1 200 turvapaikanhakijaa on saatu sijoitettua Italiasta muihin EU-maihin, kun tavoite oli 40 000. Italiaan on saapunut tänä vuonna yli 150 000 ihmistä Välimeren yli.
Sormenjäljet vaikka väkisin
Euroopan komission luoma järjestelmä velvoittaa Italian ottamaan kaikilta saapujilta sormenjäljet. Osa Italiaan saapuvista ihmisistä haluaisi perustellusti hakea turvapaikkaa muista EU-maista esimerkiksi siksi, että heillä on niissä sukulaisia. Järjestelmä ajaa nämä turvapaikanhakijat välttelemään sormenjälkien ottamista Italiassa, jottei heitä palautettaisi sinne myöhemmin Dublin-sopimuksen varjolla.
Italia on ottanut muiden EU-maiden sekä unionin toimielinten painostuksesta käyttöönsä yhä pakottavammat keinot sormenjälkien saamiseksi. Amnestyn haastattelemat henkilöt kertoivat toistuvasti ja yhtenevästi mielivaltaisista pidätyksistä, häirinnästä sekä ylimitoitetusta voimankäytöstä, joilla jopa lapset yritettiin pakottaa antamaan sormenjälkensä.
Amnesty keräsi 24 lausuntoa tapauksista, joissa oli esiintynyt väkivaltaa tai muuta epäinhimillistä kohtelua. Näistä 16 tapaukseen liittyi fyysistä pahoinpitelyä.
Useat turvapaikanhakijat ja siirtolaiset kertoivat myös runsaasta sähköpamppujen käytöstä.
Kaksi haastateltua kertoi, että poliisi oli nöyryyttänyt heitä seksuaalisesti ja aiheuttanut kipua heidän sukupuolielimiinsä. Vaikka suurin osa turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten kanssa työskentelevistä poliiseista näyttäisi käyttäytyvän ammattimaisesti, haastatteluissa ilmenneet ongelmat herättävät vakavaa huolta.
Puutteellisia haastatteluja
Järjestelykeskusten yksi tarkoitus on erotella Italiaan saapuneet ihmiset turvapaikanhakijoihin ja niin sanottuihin luvatta saapuneisiin siirtolaisiin. Usein matkastaan uupuneet ja traumatisoituneet ihmiset pakotetaan vastaamaan heidän tulevaisuutensa kannalta kriittisiin kysymyksiin ilman, että asianmukaista tietoa tai neuvontaa turvapaikkaprosessista on tarjolla.
Poliisit joutuvat tekemään yksilön oikeuksien kannalta kohtalokkaat päätökset äärimmäisen lyhyiden haastatteluiden perusteella ilman tarpeellista koulutusta turvapaikkaoikeudesta ja yksilöllisen suojeluntarpeen arvioimisesta.
Niille, joille ei anneta mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, annetaan käännytysmääräys. Pakkopalautetut saattavat joutua vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraan.
Vaarallisia palautussopimuksia
Italia on pyrkinyt kasvattamaan kotimaihinsa palautettavien ihmisten määrää EU:n ja muiden jäsenmaiden asettaman paineen alla. Sen mahdollistamiseksi maa on neuvotellut palautussopimuksia vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden valtioiden kanssa.
Esimerkiksi Italian ja Sudanin poliisiviranomaisten kesken kesällä tehty sopimus mahdollistaa nopean tunnistamisprosessin, joka voidaan tehdä joskus jopa vasta Sudanissa maasta poistamisen jo tapahduttua.
Vaikka tunnistaminen tehtäisiin Italiassa, prosessi on ylimalkainen ja nojautuu liian vahvasti sudanilaisiin viranomaisiin. Prosessi ei mahdollista huolellista arviota siitä, onko palautettavalla henkilöllä vaara joutua vakavien ihmisoikeusloukkausten uhriksi.
Elokuussa 40 sudanilaisiksi tunnistettua henkilöä lennätettiin Italiasta Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin. Amnesty haastatteli heidän joukossaan ollutta 23-vuotiasta darfurilaista miestä, joka kertoi turvallisuusjoukkojen odottaneen heitä lentokentällä Khartumissa, kuulustelleen heitä ja pahoinpidelleen yhtä heistä. Mies piileskelee tällä hetkellä viranomaisilta, sillä hän pelkää turvallisuutensa puolesta.
– Euroopan maat eivät voi laistaa kansainvälisen oikeuden asettamista velvollisuuksista. Italian viranomaisten on puututtava ihmisoikeusloukkauksiin ja varmistettava, että takaisin kotimaihinsa lähetettävät ihmiset eivät ole vaarassa joutua vainotuksi tai kidutetuksi. Muiden jäsenvaltioiden on osallistuttava yhteiseen vastuunkantoon, Aarnio sanoo.
uutiskirje 