Indonesia opettaa keräilijöitä viljelijöiksi

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Metsästys ja keräily ovat tehneet tilaa vihannesten viljelylle Indonesiaan kuuluvissa rajakylissä Uuden-Guinean eli Papuan saarella. Runsaasta sadosta liikenisi myyntiinkin, mutta lähimmälle torille on 12 tunnin kävelymatka.

Vielä 20 vuotta sitten paikalliset heimot sotivat Senggin alueen rajakylistä, jotka kuuluvat saaren kehittymättömimpiin alueisiin. Voittoisa afra-heimo on jatkanut näihin päiviin asti puolipaimentolaista elämäntapaansa, joka perustui metsästykseen ja keräilyyn.

Naapurikylässä viljelevät maata Jaavalta tuodut asukkaat, jotka Indonesian harjoittama väestönsiirtopolitiikka on heittänyt Papuaan. Tulokkaiden arvioidaan muodostavan jopa puolet alueen väestöstä.

Kolme kuukautta sitten Indonesian hallitus lähetti Senggiin asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on auttaa metsästäjä-keräilijöitä rakentamaan pysyvät talot ja viljelemään maata.

Öljypalmu tuhosi metsät

Asukkaat ovat tyytyväisiä muutokseen, sillä huomattava osa alueen metsistä oli jo raivattu öljypalmuplantaaseiksi.

– Ruuan löytäminen metsästä on käynyt todella vaikeaksi, Dasarus Daraserme, 50, sanoo.

– Nyt en joudu rämpimään viidakossa löytääkseni ruokaa, sillä se kasvaa omalla pihallani, hän iloitsee.

Papuan ilmastossa saadaan satoa parin viikon välein. Daraserme kertoo tuottavansa jo nyt hedelmiä ja vihanneksia yli perheensä tarpeiden.

Asukkaille viljelytekniikkaa opettava professori Ali Zum Mashar teki vuonna 2000 väitöskirjansa kenttätutkimusta Kalimantanissa ja löysi 18 hyödyllistä mikrobia. Hän kehitti niistä lannoitteen, jonka avulla on saatu jopa kolminkertaisia satoja.

Liiketoimintaa lukutaidottomille

– Ennen ruuasta oli pulaa, nyt sitä on liikaa, vahvistaa kyläläinen Anton Sirmei, 53.

Tuotteita on vaikea saada myyntiin, koska kävely lähimpään markkinapaikkaan vie liian kauan ja autokyyti on tarjolla vain kerran viikossa.

Mashar auttaa asukkaita perustamaan osuuskuntaa, joka hoitaisi tuotteet myyntiin.

– Valtio antoi siemenrahan saadakseen pyörät pyörimään, hän kertoo.

Ei ole helppoa opettaa liiketoimintaa kylissä, joiden asukkaista 80 prosenttia on lukutaidottomia. Alueella on vain yksi heikosti varustettu alakoulu.

Kauriit turistipyydyksenä

– Täällä pitäisi tuplata sadon määrä, laatu ja kypsymisnopeus. Aloitimme elokuun alussa, ja tulokset näkyvät jo, Mashar vakuuttaa.

Ensimmäinen tavoite – tuottaa asukkaille kylliksi ruokaa – on jo saavutettu. Seuraavaksi tähdätään markkinoille.

Viljelykasvien lisäksi kyläläiset pystyvät hyödyntämään metsän antimia, kuten mausteyrttejä, hunajaa ja santelipuuta.

Mashar opastaa kyläläisiä tarhaamaan kauriita, jotta eläinten metsästys luonnossa loppuisi.

– Tarha tuottaa ruokaa, mutta se voi myös houkutella matkailijoita ja auttaa kehittämään kyläturismia, hän visioi.

Englanninkielinen versio