Työntekijöihin kohdistuvien joustovaatimusten seurauksena erityisesti ulkomaalaiset työntekijät ovat vaarassa joutua hyväksikäytön uhreiksi, toteaa VTM Natalia Ollus Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan. Ollus on tutkinut ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja työperäistä ihmiskauppaa Suomessa.
Olluksen tutkimus paljastaa talouden ja työmarkkinoiden rakenteellisen muutoksen johtaneen siihen, että työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän joustoa. Tämän seurauksena erityisesti ulkomaalaiset työntekijät ovat vaarassa joutua hyväksikäytön uhreiksi. Väitöstutkimuksen mukaan hyväksikäyttö muodostaa jatkumon, jonka toisessa päässä ovat alipalkkaus ja huonot työolot – toisessa ääripäässä ihmiskauppa ja pakkotyö.
Rakenteellinen ongelma
Olluksen mukaan kyse ei ole vain yksittäisistä huonoista ja hyväksikäyttävistä työnantajista, vaan laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta.
– Globalisaation seuraukset näkyvät työntekijöiltä vaadittavana entistä suurempana joustavuutena. Työntekijällä ei ole muita vaihtoehtoja kuin suostua työntekoon huonoista ehdoista huolimatta. Erityisesti kielitaidottomat ja oikeuksistaan tietämättömät ulkomaalaiset työntekijät joutuvat helposti hyväksikäytetyksi työmarkkinoilla.
Väitöskirjan mukaan ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä esiintyy Suomessa esimerkiksi ravintola-, siivous-, rakennus- ja maatalousaloilla. Näillä sektoreilla erilaiset lailliset, mutta etenkin heikossa asemassa olevien työntekijöiden näkökulmasta ongelmalliset käytännöt, kuten nollasopimukset ja pitkät alihankintaketjut, ovat tavallisia. Työntekijä ei uskalla valittaa työehdoistaan, koska pelkää työpaikkansa menettämistä.
Hyväksikäyttöä vaikea tunnistaa
Ollus hahmottaa työperäistä hyväksikäyttöä jatkumon käsitteen kautta.
– Hyväksikäytön muotojen voidaan ajatella muodostavan lievemmistä vakavampiin tekoihin perustuvan jatkumon. Jos hyväksikäyttö on tarpeeksi vakavaa, voi kyseessä olla ihmiskauppa ja pakkotyö.
Esitutkintaviranomaisten on hänen mukaansa vaikea tunnistaa hyväksikäyttöä, koska uhrit eivät itse hae apua, rikosnimikkeet ovat vaikeita ja päällekkäisiä, ja hyväksikäytön kokonaisvaltaisuutta on vaikea hahmottaa.
Esitutkintaviranomaisten huomio kiinnittyy myös usein työnantajien talousrikoksiin, jolloin työntekijöihin kohdistuva hyväksikäyttö jää vähemmälle huomiolle. Samaan aikaan ihmiskauppaa on totuttu pitämään äärimmäisenä rikollisuuden muotona, johon liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Olluksen mukaan näin ei kuitenkaan ole.
– Työperäinen ihmiskauppa ei välttämättä tarkoita äärimmäistä väkivaltaa ja pakottamista, vaan se on työnantajan harjoittamaa kokonaisvaltaista hyväksikäyttöä, jossa työntekijän ei ole mahdollisuuksia lopettaa työntekoa, koska hänellä ei ole muita vaihtoehtoja, Ollus painottaa.
Hyväksikäyttö kuuluisi yhteisörikosten piiriin
Yhteisörikoksina on perinteisesti pidetty talousrikoksia ja muita yritysten toiminnassa tehtäviä rikoksia, kuten ympäristön vahingoittaminen. Olluksen väitöskirjassa esitetään, että myös työvoiman hyväksikäyttö tulisi nähdä yhteisörikoksena.
– Käsite ”työnantajan hyväksikäyttörikokset ja aiheuttamat haitat” laajentaisi yhteisörikollisuuden tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen talousrikoksista ja työturvallisuusrikoksista kattamaan myös työntekijöihin henkilöinä kohdistuvan hyväksikäytön. Tällöin kyseessä ei olisi pelkästään yhteiskuntaan kohdistuvista talousrikoksista, vaan myös hyväksikäytetty työntekijä nähtäisiin rikoksen uhrina, Natalia Ollus sanoo.
lehti 