Kahden valtion välisiin ja laajempiin vapaakauppasopimuksiin halutaan nykyisin sisällyttää investointisuoja (ISDS) eli sijoittajien ja valtioiden välinen riidanratkaisumenettely.
Sijoittaja voi haastaa valtion välimiesoikeuteen, jos se esimerkiksi katsoo valtion säädösten heikentävän investointien tuottoa.
Välimiesoikeus on eräänlainen yksityistetty tuomioistuin. Kumpikin osapuoli saa valita yhden tuomarin, ja nämä valitsevat itselleen puheenjohtajan. Istunnot voidaan järjestää esimerkiksi Maailmanpankissa.
Ulkopuolisen rahoittajan mukaantulo rohkaisee yrityksiä nostamaan juttuja valtioita vastaan.
Yritykset ovat alkaneet nostaa juttuja sellaisissakin tapauksissa, joissa valtion säännöt eivät ole syrjiviä ja sijoittajan oma toiminta on pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä. Suuntauksen pelätään lisäävän arveluttavia sijoituksia, usein paikallisen yritystoiminnan ja yleisen edun kustannuksella.
Veronmaksajan piikkiin
Kolmannen osapuolen rahoittamat ISDS-jutut ovat yleistyneet ja osoittautuneet tuottoisaksi bisnekseksi.
Keinottelijat – vipurahastot ja pääomasijoitusyhtiöt – investoivat hanakasti yrityksiin, jotka rahoittavat juttuja välimiesoikeuksissa suoraan tai peiteyritysten kautta. Lasku lankeaa syytetyn valtion veronmaksajille.
Ulkopuolisen rahoittajan mukaantulo rohkaisee yrityksiä nostamaan juttuja valtioita vastaan, koska se vähentää niiden omia oikeuskuluja. Yleensä yritysten ei myöskään tarvitse ilmoittaa ulkopuolisen rahoittajan mukanaoloa. Ala vetää sijoittajia ja muuttaa välimiesmenettelyn osittain keinotteluksi.
Vähintään kolme viidestä ISDS-jutun nostamista harkitsevasta yrityksestä on etsinyt ulkopuolista rahoitusta, The International Council for Commercial Arbitration arvioi. Rahoitusyhtiöt tarjoavat niille pakettiratkaisuja, joissa neuvotaan, mitä sopimuspykäliä hyödyntää ja mistä palkata lakimiehet. Ehdotuksia tulee jopa välimiehistä.
Kiistaa tuloksista
Joukkovelkakirjoihin sijoittaneet voivat saada ISDS:n avulla korvausta menetyksistään silloinkin, kun asianomaisella yrityksellä ei ole tuotantoa kyseisessä maassa, mikä rohkaisee ”korppikotkarahastoja” muistuttavaa toimintaa.
Korppikotkarahastoksi määritellään yritys, joka ostaa velkojilta kriisiaikana valtion velkakirjoja niiden arvoon verrattuna hyvin alhaisella hinnalla ja hakee niistä täysimääräistä maksua velkasovittelun ulkopuolella. Rahastoja on syytetty köyhien maiden taloudellisen tilanteen pahentamisesta
ISDS:n kannattajat väittävät, että ulkomaiset yritykset voittavat vain noin neljänneksen nostamistaan jutuista. Luku ei kuitenkaan sisällä sopuratkaisuja, jotka tehdään välitysmenettelyn aikana, ja joista yritykset yleensä korjaavat reilun voiton. Se tekee välityksestä houkuttelevaa sellaisillekin firmoille, jotka eivät muuten vaatisi korvauksia valtioilta.
Välittäjien valta tulkita ja soveltaa sopimuksia on kasvanut viime aikoina, eikä heidän päätöksistään ole valitusoikeutta.
Sijoittajat myöntävät, että haavoittuvimpia haastettavia ovat ennestään vaikeuksissa olevat valtiot. Jos valtio esimerkiksi joutuu turvautumaan taloudellisiin poikkeustoimiin suojellakseen kansalaisiaan, sitä on helppo syyttää kauppasopimusten rikkomisesta. ISDS-jutun nostaminen taas heikentää entisestään valtion luottoluokitusta ja karkottaa sijoittajia.
Kirjoittaja Jomo Kwame Sundaram
uutiskirje 
