Esther Shalev-Gertz, liettualaissyntyinen Pariisissa asuva käsitetaiteilija, on tehnyt syvälliseen pohdintaan innoittavan näyttelykokonaisuuden entiseen museoksi muutettuun Serlachius-yhtiön pääkonttoriin.
Esther Shalev-Gertzin (s. 1948, omaa sukua Gilinsky) perhe muutti Vilnasta Jerusalemiin 1957. Hän valmistui kuvataiteen kandidaatiksi Israelin kansallisesta taidekorkeakoulusta 1979 ja muutti sitten vuodeksi New Yorkiin. Pariisi ja Kanadan Cortes Islands ovat olleet hänen kotisijojaan vuodesta 1984. Gustaf-museossa esillä olevat installaatiot ovat syntyneet eri puolilla maailmaa; Ranskassa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ruotsissa.
Kuraattori Timo Valjakan näyttelyyn valitsemat installaatiot Erottamattomat, Kuollutta puuta, Viimeinen naksahdus, Työn kuvaus ja Äänikone nivoutuvat toisiinsa, ja niihin on sisällytetty lisäksi Mänttään Suomessa valmistuneet osiot. Teokset on istutettu herkkyyttä ja historian tajua osoittaen paikoilleen.
Aihepiiri on globaalisti koskettava.
Naiset pääosassa
Shalev-Gertzin töiden tematiikka on moninainen kuten ovat hänen käyttämänsä tekniikatkin. Valokuvaus oli hänen ensimmäinen rakkautensa, mutta sillä ei pysty ilmaisemaan kaikkea. Niinpä mukaan ovat tulleet muiden muassa video, veistokset ja installaatiot.
Yhteisöllisyys on leimallista hänen tavalleen toimia. Esineiden kantama tieto, yksilön kokemus historiasta, identiteettien muovautuminen ajan ja olosuhteiden paineissa, työ, luonto ja demokratia ovat hänen tutkimuksensa kohteita. Niin tässäkin näyttelyssä.
Viimeinen naksahdus (The Last Click) -installaation aiheena on Rollein tehdas (tunnetuin tuote Rolleiflex-kamera) Braunschweigissa ja analogisesta digitaaliseen siirtymisen vaikutus muistojen muotoutumiseen. Kuollutta puuta -videodiptyykki (Dead Wood) kuvaa vanhan ja uuden ajan kameroilla ranskalaista aarnimetsää, josta kertovat oman näkemyksensä neljän eri alan asiantuntijat. Diptyykki sopii erinomaisesti vastaanottamaan kävijän museon aulassa, kun sitä ympäröivät Lennart Segerstrålen sinne maalaamat teokset aiheinaan luonto ja puuteollisuus.
Työn kuvaus (Describing Labour) on syntynyt Floridassa tilaustyönä. Museokokoelmista valittuja työntekoa kuvaavia taideteoksia kommentoivat taidealan asiantuntijat videolla. Valokuvissa taas näkyy, mille paikoille museossa he ovat ne sen jälkeen asettaneet. Yksi kuvista on Lewis Hinen hopeagelatiinivedos Singerillä ompelevasta tehtaantytöstä helmet kaulassaan. Tämä kuva on inspiroinut taiteilijaa luomaan suomalaisesta puusta koko lattiatilan ottavan veistoksen Helminauha. Toinen vaikuttava tekijä veistoksen syntyyn oli kaiken dokumentaation puuttuminen naisten työstä tässä Mäntän konttorissa.
Naiset ovat myös pääosassa kaksikanavaisella videolla Äänikone. Siinä tekstiilitehtaassa raskausaikanaan töissä olleet naiset kuuntelevat tyttäriensä kanssa koneiden jytinää. Vaikka suurin osa esillä olevista töistä on luotu jo aiemmin ja muualla, niiden aihepiiri on globaalisti koskettava.
Viimeistely on huolellinen
Tehtaan johtajan työpöytä on korokkeelle asetettuna huoneessaan. Sen on Hannes Autere (1888–1967) korkokuvin taidokkaasti koristellut. Viereisessä huoneessa on yhtä tärkeänä hänen höyläpenkkinsä.
Seinällä on kaksoiskelloveistos Erottamattomat, jonka viisarit liikkuvat sekä menneeseen että tulevaan. Siinä kiteytyy näyttelyn kantava ajatus. Toteutustavaltaan näyttely on museaalinen. Mitään ei ole tehty huolimattomasti. Viimeisteltyjen teosten vuoropuhelun jännite synnyttää ajatteluun sopivan välitilan.
Sisäparvea kiertävässä vitriinissä hohtavat lasiveistokset jäävät pysyvästi mieleen. Niillä vasaroilla ei enää hakata: ne pirstaloituisivat kuten historia on sirpaloitunut yksilöiden muistiin – ja kuten sitä tehdään meidän jokaisen voimin.
Esther Shalev-Gerz – Tehdas on ulkopuolella, Gustaf-museossa Mänttä-Vilppulassa. Avoinna 1.4.2018 saakka.
uutiskirje 
