Helmikuun 26. vuonna 1958 Havannassa järjestettiin kansainväliset GP-ajot. Samoihin aikoihin Sierra Maestran vuoristossa operoivat Fidel Castron johtamat kapinalliset. He halusivat toimilleen huomiota. Sitä järjestyi argentiinalaisen autourheilulegendan Juan-Manuel Fangion kidnappauksella.
Kun tapahtuma oli vuorokauden kuluttua ohi, Fangio kertoi häntä kohdellun hyvin. Hän ei myöskään salannut sitä, että oli Castron kannattaja.
Tämä on vain yksi värikäs episodi Kuuban tarinan neljännessä osassa. Se jäljittää Fidel Castron tietä Moncadan epäonnisen kasarmihyökkäyksen jälkeen ja kohti tulevan vallankumouksen johtajuutta.
Mitään varsinaisesti uutta ei tule esiin, mutta sitäkin mieleenpainuvampia tapahtumia 1950-luvun jälkipuoliskon latinalaisamerikkalaisilta ja kuubalaisilta näyttämöiltä. Käy selväksi, miten rappeutuneita Kuuban eliitti ja sen johtama valtakoneisto ovatkaan olleet ja miten Yhdysvallat on ollut aika pihalla pienen naapurinsa menosta.
Vallankumous onnistui lopulta hämmästyttävän pieneltä joukolta. Jaime Suchlichi Miamin yliopistosta kiteyttää: Castro ei voittanut Kuuban armeijaa, se hajosi sisältä päin.
Ranskalainen toimittaja Serge Raffy täsmentää Castron kuvaa median (televisio sen alkuaikoina, kansainvälisesti merkittävät sanomalehdet) taitavana hyväksikäyttäjänä ja hänen tavastaan luoda itsestään legendaa. Armoitettuna sanaseppona ja esiintyjänä Castro onnistui puheillaan myös sumuttamaan kuulijoitaan.
Castroa kuvataan suoran toiminnan mieheksi: hän teki niin kuin sanoi, asia ei jäänyt puheeksi. Itä-Saksan viimeinen valtionpäämies Egon Krenz ottaa esiin Castron oikeudenkäynnissään 16. lokakuuta 1953 pitämän kuuluisan puheen, jonka loppusanat ovat sittemmin saaneet myyttistä hohtoa: La historia me absolvera, historia on minut vapauttava.
Historia: Kuuban tarina. Osa 4/8. Teema Fem tiistaina 19.9. klo 21.00, lauantaina 23.9. klo 12.55. Areena.
uutiskirje 
