Tallinnan Kumu-taidemuseo matkustaa lähimenneisyyteen

Tallinnan Kumun tuore näyttely The Travellers on ajankohtainen ja vaikuttava katsaus Keski- ja Itä-Euroopan moderniniin sosialismin jälkeiseen taiteeseen. Näyttelyn kuraattori Magdalena Moskalewicz toteaa näyttelyn olevan katsauksen alueen sosialismin jälkeiseen identiteettiin. Näyttelyssä on sekä videoita, kuvataidetta että installaatioita.

Yksi identiteettiä kuvaavista teoksista on Moskovassa työskentelevän Olga Chernyshevan The Train (2003). Matkalla olevassa junassa ja tunneleissa kuvatun videoteoksen ihmiset ovat yksilöitä, mutta yhdessä heistä henkii toivottomuus. Vuosikymmen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeistä videoteosta on vaikea uskoa tuolloin kuvatuksi. Teos on lähes surrealistinen: pysähtyneisyyttä korostaa Mozartin pianokonsertto.

Aikakauden muutosta kuvaa Eurooppaa jakava, rautaesirippua symboloiva teräksenharmaa valtava verho, johon heijastetaan erilaisia kuvia Jugoslavian johtajan Josip Broz Titon ulkomaanmatkoilta. Serbialais-amerikkalaisen Vesna Pavlovićin kuvainstallaatio Fototeka kuvaa virallisen propagandan ja Titon henkilökohtaisten muistojen erilaisuutta.

Kaikilla ei ole
samaa oikeuttaa liikkua

Näyttelyn punaisena lankana kulkee maahanmuutto ja ihmisten tarve matkustaa samaan aikaan, kun valtaosa ihmisiä kokee olevansa kotonaan vain yhdessä kulttuurissa. Eurooppalaiset ovat myös haluttomia jakamaan etuoikeuksiaan muualta tulleiden kanssa.

Aikaisemmin vierauden kohteena ovat olleet vähemmistöt kuten romanit, joihin travellers-käsitteellä on muun muassa viitattu. Nyt epäluulo kohdistuu maahanmuuttajiin.

Romanitaitelija Daniel Bakerin kieltotauluista koostuva teos muistuttaa, miten yksityisyyttä ja omaisuutta varjellaan ”vierailta”. Hajotetun romanileirin rikotun aidan palasiin maalatut Private, No Travellers, Keep Out, No Trespassing ja monet muut kiellot muistuttavat syrjinnän ulottuneen romaneihin koko Euroopassa.

Ristiriitaa, että ihmiset matkustelevat mieluusti, mutta ovat nihkeitä ulkomaalaisia kohtaan, käsitellään useissa teoksissa. Flo Kasearun seitsemän minuutin videoteos Two People by the Beach, Nothing Else (2017) kuvaa hänen isoäitinsä ja isotätinsä lomamatkaa vuonna 2009 Turkkiin. Kaksi ikääntynyttä leidiä viettää aikaansa rannalla, käy turkkilaisessa kylpylässä kokovartalohieronnassa, polttelee tupakkaa ja pelaa korttia.

Kuulostaa tylsältä, mutta jännittäväksi lomakuvauksen tekee, että isoäiti muistelee tapahtunutta jälkikäteen. Kaksi keskiluokkaista virolaisnaista on onnistunut lomailemaan omissa maailmoissaan, ja ympäristö on jäänyt täysin vieraaksi. Virolaisen taiteilijan Kasearun teos ironisoi keskiluokan halpamatkoja, joita tehdään Turkkiin ja Egyptiin.

Suomalainen juoppoturismi
ironian kohteena

Suomalaiset saavat osansa ironiasta. Kumun aulassa on suurikokoinen juoduista kaljatölkeistä rakennettu laivaa muistuttava suurikokoinen istallaatio, joka herättää vastenmielisyyttä rumuudellaan.

Virolainen kolmikymppinen taiteilija Karel Koplimets on kerännyt Helsingistä virolaisella arvonlisäveromerkinnällä varustettuja kaljatölkkejä, vienyt suomalaisten tuomat (ja juomat) kaljatölkit takaisin Tallinnaan ja rakentanut niistä teoksen tätä näyttelyä varten.

Sama taiteilija tutkailee myös videoteoksessaan Case No 11. TALSINKI (2016) Suomen ja Tallinnan välillä juhlimaan matkaavia suomalaisia ja toisaalta työhönsä pendelöiviä virolaisia ihmisiä.

Koplimets tutkii Suomen ja Viron taloudellista vaihtoa: Suomi saa Virosta halpaa työvoimaa, kun taas suomalaiset ostavat halpaa viinaa Virosta ja juhlivat Tallinnassa. Siinä missä Viron hallitus on epäonnistunut kampanjoillaan vetoamaan maassa pysymisen puolesta, Koplimets näyttää taloudellisen vaihdon karuuden omissa töissään.